Terassi kesäkuntoon ja pienet juhlat

Toukokuun puolivälin ylittyessä olen yleensä siitepölystä huolimatta laittanut terassimme kesäkuntoon. Tietäähän se jatkuvaa tyynyjen tamppaamista pihamme ison koivun plus muiden kasvien tuutatessa keltavihreää nenää kutittavaa pölyä jatkuvalla syötöllä. Sen tuoman vaivan voittaa kuitenkin aina lähestyvä kesäfiilis. Se valtaa heti mielen, kun toukokuussa aurinko vain paistaa ja terassi on valmis löhöilyyn.

Terassimme on avoin, joten siivousta ja putsausta talven jäljiltä on aina, mutta nautin todella, kun lopulta saan istua terassin siistille sohvalle ja juoda sen kevään ekan terassikahvin. Tänä vuonna terassikahvi oli enempi juoksukahvi, kun kiirus tuli saada paikka kuntoon ennen ensimmäisiä synttärivieraita. Vanhemman lapsemme syntymäpäiväjuhlat lähisuvulle viivästyivät pari viikkoa ja samalla luulin, että aikaa on enemmän kuin sitä on. Kunnes oli melkein h-hetki. Terassin siivous meni aika yksiin deadlinen kanssa. Vieraiden jäädessä pariksi yöksi, takaterassin tuoma lisätila näin aurinkoisina päivinä on ihana juttu.

Terassia varten kokosin ihania löytöjä ja sisustustavaroita viimeisimmässä postauksessani – kurkkaa ihmeessä!

Olisihan se mahtavaa, jos terassi olisi vähän enempi suojattu, mutta pidän siitä silti erittäin paljon. Lähimetsästä kuuluu niin rikas linnunlaulu, että ei siinä muuta tarvita rauhallista kahvihetkeä varten. Kirjosieppo muutti linnunpönttöön ja tohina pöntön ympärillä on kova. Nuorimmainen totesi linnun nähdessään, että se on Anni-lintu. Jaaha, selvä, voihan se Anni olla. Emme ole nimenneet aiempia asukkeja, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Synttärikemut

Olen jo pari vuotta jakanut vanhemman lapsemme synttärit ns. kahtia. Ensin kaverisynttärit ja myöhemmin kakkukahvit ukkien, mummien ja pappojen kanssa. Ei tarvitse kerralla niin isoa rumbaa järjestää. Nyt oli vuorossa lähisukulaisten kestitys ja juhlamieli oli iloisesti koholla jo aamusta alkaen. Ainakin synttärisankaria taisi vähän jännittää.

Toisinaan leivon enempi, joskus vähempi lasten synttärikemuille. Tänä vuonna ulkoistin täytekakun ja muitakin herkkuja leipomolle. Mansikkakakku, lohivoileipäkakku ja kuppikakut tulivat muualta kuin meidän keittiön uunista. Kirpaiseehan se vähän lompakkoa, mutta tämän rättiväsyneen viikon jälkeen kiitin itseäni, että en stressannut leipomusten kanssa tällä kertaa. Kinkkupiirakka tuli vanhasta muistista aamulla tehtyä, aina hyvää.

Syntymäpäivät menivät hienosti ja heti huomenna on kuulemma nuoremman synttärit. No, onneksi kakkua jäi ja aika paljon huomisellekin.

Lämpöisten ilmojen tultua on takaovi ollut meillä päivisin auki. Siinäkin on sitä jotain. Lintujen laulu kantautuu sisälle, pieni tuulenvire vähän puhaltaa. Mikään ei voi olla parempaa kuin astella ulos ilman, että tarvitsee pukea kerroksia tai oikeastaan mitään sisävaatetta kummoisempaa. Haaveilen tästä hetkestä aina talvisin ja nyt se on täällä.

Toukokuuta on vielä puolitoista viikkoa jäljellä ja tässä vaiheessa kevät on jo niin kauniissa vaiheessa, että kesältähän tämä alkaa tuntua. Tälle viikonlopulle on luvattu 21 astetta Savonlinnan seudulle ja tänään auringossa vähän sen yli taidettiin mennä. Jännityksellä kesäkuukausien säätä odotellessa. Hellettä vai jäätäviä 10 asteen päiviä? Molempia koettu viime kesinä ja mieluusti jotain siltä väliltä ottaisin vastaan.

Tyylimuru: Löytöjä keväiselle parvekkeelle ja valmistuvan lahjapöytään