Vuosi vaihtuu uuteen. Juhlimaan sitä ei taida päästä missään päin Suomea, ainakaan isolla porukalla tai ravintolaan. Jotenkin tällaisen rajoitetun vuoden päätteeksi olisi ollut aivan ihanaa laittaa korot kattoon ja skoolata tulevalle. Jättää suurieleisesti vanha taakse. Mutta tyytykäämme tekemään se kotona. Mikäs siinä, tämähän se ajan henki on ja niin edelleen. Asioita pitää katsoa positiiviselta kantilta ja kotona skoolatessa on ihanan lyhyt matka omaan sänkyyn illan päätteeksi. Ei tarvitse räntäsateessa tarpoa.
Miksi siitä uudesta vuodesta vouhotetaan? Uusi vuosi ja erityisesti sen alku ovat erinomaista aikaa laittaa omaa elämää kuntoon. Tai ainakin suunnitella niin tekevänsä. Uudessa vuodessa on toki se puoli, että katse on jollain lailla vuodenvaihteessa käännettynä tulevaan. Ja tuleva on tuntematon, vähän jännittävä ajanjakso edessäpäin. Aina on mahdollisuus sille, että jotain odottamatonta hyvää tapahtuu. Se jos mikä kutkuttaa vuodenvaihteessa mieltä.
Tänä vuonna meillä kaikilla on kerrankin yksi yhteinen tekijä, joka on varmasti jossain vaiheessa vuotta koskettanut itse kutakin jollain lailla. Meillä koko perhe sairasti tämän k o r o n a n. Hetkeksi elämä sen jälkeen jopa vähän ”avautui”, koska sairastettuna se toi vahvan suojan uutta tartuntaa vastaan. Vuoden mittaan muutama odotettu juhla ja tapahtuma peruttiin koronan takia. Se hieman harmitti, vaikka ei yllättänyt. Kotona on nyt tullut vietettyä paljon aikaa, hoitovapaalla kun olen vielä. Kesällä päädyin aloittamaan jotain uutta, kun aikaa tuntui olevan ja perustin tämän blogin. Ja blogille tilin instagramiin. Pidän kirjoittamisesta ja tämän ylläpitämisestä on tullut itselle mielekäs harrastus.
Syksyllä puolestaan päädyin irtisanoutumaan pitkästä työsuhteesta. Luin jostain, että korona-aikana on globaalistikin irtisanouduttu ja vaihdettu töitä runsaasti. En ollut siis ainoa. Oman elämän tarkastelu aika ajoin voi tehdä hyvää. Eikä sen aina tarvitse tarkoittaa, että pölläyttää koko pakan uusiksi. Parastahan olisi, jos voi todeta asioiden olevan hyvin. Kaikesta huolimatta itseään voi aina kehittää. Emme me ihmisinä taida valmiita olla ikinä.
Tänä vuonna skoolaan erityisen mielelläni uudelle vuodelle. Toivon sen tuovan kaikkea hyvää ja myös jotain uutta ja mielenkiintoista, kiitos. Uusi vuosi valinnee mitä asiaa uudet tuulet koskettavat. Ja koska kaikki juhlamekkoni ja koruni ovat koko vuoden saaneet pölyttyä kaapeissa, otan niistä jotain käyttöön, edes täksi yhdeksi illaksi.
Ehdotus muillekin. Uudenvuoden aattona päälle jotain juhlavaa, vaikka kunnon bling blingiä. Jännästi mieliala ja juhlatunnelma kohoaa kauniissa mekossa. Nämä kuvat ovat kotoani otettu. Totta kai olisin halunnut kuvata vaikkapa ihanassa ravintolassa, tunnelmallisessa valossa. Mutta sepä ei tänä vuonna taida onnistua muutenkaan uudenvuoden aattona. Kohotamme siis maljan pienellä porukalla ja ehkäpä ne juhlavat asut päällä.
Jos bling bling sattuu silmään, niin sitten on parasta valita itselle se sopivin asu uutta vuotta vastaanottamaan. En vielä tiedä mitä puen aattona päälle. Se saattaa hyvinkin olla tämä muutaman vuoden vanha mekko, joka on kertakaikkisen mukava päällä. Sen kanssa sopii erinomaisesti laatikon pohjilta kaivetut korutkin. Minulla nämä Björn Weckströmin suunnittelemat korut ansaitsisivat ulkoilla useammin. Sopivat varmasti vastaanottamaan tänä vuonna tulevan vuoden.
Jään nyt perheen kanssa vuotuiselle kesälomalle ja jos kunnon bloggaaja olisin, ajastetut jutut tipahtelisivat tasaisesti koko loman ajan. Mutta enhän minä sellaisia saanut aikaan. Vanha minä saattaisi olla itseensä pettynyt, mutta tällä mennään mitä on. Loman aikana otan pohdintaan mitä blogin olisi hyvä tarjota vuonna 2022.
Kiitos sinulle, kun olet käynyt juttujani lukemassa täällä. Olen siitä äärettömän iloinen.
Nyt vain pää pystyssä kohti uutta vuotta. Kohti tavoitteita, unelmia, päämääriä. Moni asia tapahtuu, kun sen vain uskaltaa sanoa ääneen. Hyvää Uutta Vuotta 2022!