Ollako huoleton hulda vai tarkka suunnittelija? Tätä haluan vuodelta 2022

Olen tykännyt mennä enemmän virran mukana kuin tehdä tiukkoja päätöksiä ja suunnitelmia. Viime vuoden puolella tuli jonkinlainen kyllästyminen omiin toimintatapoihin ja siitä lähtien olen yrittänyt muuttaa näitä tapojani. Jos ei muuten, niin ainakin testatakseni olisiko erilaisilla lähestymistavoilla mahdollista saavuttaa asioita. Niitä asioita, joita haluaisin tehdä, mutta en saa aikaiseksi. Tavan elämä vie helposti mennessään minunlaiseni ja ilman toimeen tarttumista elämä jatkuu tismalleen niin kuin ennen.

Tätä vuotta olen suunnitellut omien toiveideni mukaan. Kyse ei ole mistään uuden vuoden lupauksista, vaan enemmänkin siitä, että haluan kääntää laivani kohti sitä satamaa, johon toivon ja haluaisin päästä. Olen silmäillyt unelmakarttoja ja muita ns. helppoja keinoja tavoitella uusia tuulia. En tiedä olisiko niistä hyötyä, kun yleensähän se on se tiukka työ, uurastus ja erehtyminen, jotka tuovat tulosta. Aloitan nyt kuitenkin sanomalla näitä asioita ääneen. Tässä tälle vuodelle asioita, jotka voisivat puolestani tapahtua. (Hauska katsoa vuoden lopussa miten meni.)

Toive 1. Menisipä uuden työn alku ja nuorimman hoidon aloitus sujuvasti

Tälle vuodelle on luvassa uuden työn aloitus ja nuorimman hoitoonmeno. Viime vuonna jätin pitkän työuran matkailualan yrityksessä ja jatkoin hoitovapaalla. Pidän matkailualasta ja uskon, että minulla olisi sille annettavaa, mutta tällä kertaa muutoksen vuoksi halusin lopettaa työt siellä. Toki lomautukset ja kahden viime vuoden tapahtumat matkailussa eivät omalta osaltaan kannustaneet jatkamaan. 

Aloitan keväällä uudet työt, jotka ovat käytännössä toimistotöitä. Taitaa olla vanhanaikainen ilmaisu, mutta tiedättehän, osto- ja myyntilaskujen kirjausta, laskutusta ja mitä kaikkea nyt yhden yrityksen toimistotyöt pitävätkään sisällään. Papereita ei taideta enää paljoa pyöritellä, vaan kaikki tehdään ohjelmistojen avulla. Edessä on paljon uuden oppimista, eli periaatteessa se ärsyttävin vaihe, kun haluaisi jo olla perillä kaikesta. Samalla nuorimmainen aloittaa hoitotaipaleensa. Jännä nähdä miten äidin sylimyyryläinen sopeutuu vilkkaaseen hoitoelämään. Aluksi varmaan istutaan kaikki illat äidin sylissä entistä tiukemmin.

Miksi valitsin tämän toiveen tähän kärkeen? Koska työ ja perhe-elämä vaikuttavat ihan kaikkeen muuhun elämään. Harrastuksiin, vapaa-aikaan, nukkumiseen. Totta kai toivon sujuvaa aloitusta uusiin elämäämme vaikuttaviin asioihin, jotta pystyn mm. toteuttamaan kaikkia näitä seuraavia toiveitani.

Toive 2. Osaisinpa jatkaa blogia oikeaan suuntaan

Olen pyöritellyt mielessäni blogini sisältöjä ja olisi ihanaa sanoa, että minulla on veitsenterävä suunnitelma pitkälle eteenpäin. Kovasti painotetaan, että pitää olla varma asiastaan, esiintyä asiantuntijana ja vaikka ja mitä. Ei kyllä aina siltä tunnu. Haluan pitää blogia, jonka sisältö tuo iloa meille 30-40-50 -vuotiaille naisille, joiden elämä on tasapainottelua eri suunnista tulevien toiveiden ja velvoitteiden kanssa unohtamatta omaa elämän tarkoitusta. Voiko samalla elää muille ja itselle?

Aloitin blogin, kun tajusin, että en enää välitä mitä muut sanovat. Tulevathan nämä ajatukset mieleen edelleen kaikesta huolimatta, mutta ne eivät estä toimimasta. Kirjoitan blogia ja otan kuvia haluamistani asioista sekä itsestäni, koska se tuntuu juuri nyt mielekkäältä. Ja haluan kehittyä tietenkin sisällöntuottamisessa. En välitä mitä muut ajattelevat. Onhan tämä uudenlainen olotila tämä tällainen vapaus, oma mielensisäinen vapaus siis. 

Toive 2.1. Insta

Liityin blogini kanssa myös instagramiin viime vuoden elokuussa. Sitä ennen olin sitä hieman selaillut, mutta aika lailla se jäi käyttämättä. Nyt muutamien kuukausien käytön jälkeen on todettava, että menestyäkseen siellä on opittava uutta. Tälle vuodelle yritän etsiä parhaat opit ja tehdä instagramin julkaisut monipuolisemmin ja paremmin. Opittavaa on niin paljon. Aloitetaan mainitsemalla reelsien teko. Ei ole vielä tullut tehtyä. 

Kuvakaappaus Tyylimurun instagram-tilistä

Blogin ja instan kautta haluaisin myös olla auttamassa lukijoita ja seuraajia löytämään ratkaisuja heidän mahdollisiin pulmiin. Oli se sitten omien kokemuksieni kautta tai jonkinlaisen yhteistyön avulla. Jos jotain olen oppinut, niin yksin ei selviä pitkälle helpolla. En ole yhteistyökuvioita osannut vielä viritellä, olen kokenut olevani vielä raakile, mutta on tässä elämässä yksi hyvä puoli. Elämällä ja tekemällä kokemus karttuu. Tämän vuoden puolella olisi hienoa tehdä yhteistöitä mielenkiintoisten yritysten ja palvelujen tarjoajien kanssa. 

Toive 3. Tulevaisuuden suunnittelu omiin käsiin

Olen ollut työntekijän asemassa siitä lähtien, kun valmistuin restonomiksi vuonna 2005. Olen siitä onnellisessa asemassa ollut, että töitä on riittänyt. Välillä enemmän kuin tarpeeksi. Silti mieli halajaa enempi. Enempi päätäntävaltaa liittyen omiin töihin ja töistä saataviin tuloihin. Tätä on aina jarruttanut oma riskinottamisen olemattomuus. Olen kuitenkin alkanut ajatella tulevaa pidemmällekin, sinne asti kun olen eläkeiässä. Millä elän silloin? Viime vuonna aloin harjoitella riskinottoa ja yhdessä miehen kanssa ostimme sijoitusasunnon. Se on toivon mukaan yksi askel kohti vakaampaa tulevaa. Vastikään ostettu toinen sijoitusasunto lienee se toinen askel. Tarkoitus ei ole lopettaa tähän, vaan laskea entistä tarkemmin mikä on järkevää ja mikä ei. Tulevaisuus voi olla kirkkaampi kun sen toteutuksen ottaa omiin käsiin.

Ensimmäinen sijoitusasunto 2021

Minä aina ajattelen, että eihän siitä tulevasta voi tietää mitään. Jospa asunto ei tuotakaan tarpeeksi ja vastaavaa negatiivista. Pohdin pääni puhki onko liian iso riski juuri nyt laittaa rahojaan kiinni ja ottaa velkaa? Mutta ehkä kuitenkin ainut varma asia on se, että kun minä olen eläkeiässä, minun palvelualan tuloilla kerrytetty eläke ei ole huima. Tämä mielessä pitäen olen uskaltanut ottaa näitä askelia eteenpäin. 

Tällainen tulevaisuuden suunnittelu on itselle aika lailla uutta. Olen tykännyt huolettoman huldan elämästäni. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Opetella kärsivällisyyttä talousasioissa ja tehdä konkreettisia suunnitelmia ja tekoja tulevaisuutta varten.

Pienemmät toiveet vuodelle 2022

Toiveethan eivät tähän lopu. Tässä korona-aikana sekä pikkuvauvan kanssa kotona hengaillessa on toiveita muuten kertynyt. Tänä vuonna voisi toteutua se, että:

-pääsen ihanalle staycationille, yhdeksi tai ehkä jopa kahdeksi yöksi. Ja ihan ilman lapsukaisia. Jotain pientä luksusta ja kuplivaa. Kiitos. 

-aloitan jälleen liikkua säännöllisesti. Liikunnan tuomat terveyshyödyt eivät voi liian kauan jäädä saamatta. Nyt olen antanut itseni laiskistua.

– ekologiset valinnat lisääntyvät ostoissa ja otan vielä paremmin selvää luontoystävällisistä tuotteista ja palveluista. Luomu- ja lähiruokaa löytyisi kodin kaapeista aiempaakin enemmän.

-Ystävät- tavataan useammin! Kauhea ikä tämä 30 – 40, ei meinaa keritä mihinkään, saati tapaamaan kamuja. Todella ikävä sanoa, mutta toisinaan sosiaaliset suhteet jäävät kakkoseksi lasten harrastusrumban, omien töiden ja muiden tällaisten asioiden takia. Tuokoon tämä vuosi nyt muutosta tähän. Ystävät -teitä on ikävä. 

-Kesälle rientoja. Kesä on ihmisen parasta aikaa, mieli on kepeämpi kuin talvella ja suotuisa sää edesauttaa mukavien hetkien viettämistä ulkosalla, mökeillä ja terasseilla. Vaikka lomia en kesällä vietäkään, niin onhan niitä vapaapäiviä ja vapaita iltoja onneksi. Tänä kesänä ehdottomasti haluaisin Savonlinnan Oopperajuhlille. Olen aina pitänyt baletista, oopperasta ja teatterista ja mikäs sen parempaa kuin saada kotiovelle maailman, ja toki kotimaankin, oopperahuippuja. Ihana Aida on tänä kesänä ohjelmistossa. Ehkäpä se on ykkösvalintani tulevalle kesälle, jos ja kun tapahtuma kahden peruutetun vuoden jälkeen pääsee taas vauhtiin.

On tästäkin oopperaillasta muutama vuosi vierähtänyt

Sanomattakin selvää, että pienet ja isommat toiveeni kalpenevat sen rinnalla, että toivon ensisijaisesti terveyttä tälle vuodelle, meille jokaiselle. Nopeasti pienet toiveet unohtuvat ja isommat jäävät taka-alalle, kun eteen tulee vastoinkäymisiä. Yllättäviä tilanteita, joita ei olisi arvannut. Tämä mielessä pitäen jatkan tulevan suunnittelua ja totean täältä uusien, aiempaa tarkempien suunnitelmieni keskeltä, että joissain asioissa voi vain toivoa parasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *