Harmaa eteinen ja talomme sisäänkäynti 

Sisäänkäynti taloomme on portaiden päässä. Vastassa on lasiovi sirolla kahvalla. Nykyään jo muistan uusille vierailijoille ja pakettien toimittajille kuvailla ulko-oveamme, vaikka onhan siinä ovikello vieressä. Ovea ei jostain syystä kaikki uskalla kokeilla, ilmeisesti epäillen, että kyseessä ei ole pääsisäänkäyntimme. Tulijat päätyvät käyskentelemään terassillemme, takaovelle jne. etsimään sitä. Emme ole halunneet nimikylttiä tai vastaavaa, mikä toki tekisi pääsisäänkäynnistä uskottavamman näköisen. 

Eteisemme yleisilme on hillitty. Pääosassa erilaisia harmaan sävyjä. Vähän lasipintaa ja uusin kalustelisäys – kenkähylly saarniviilukannella. On tosiaan ihan eri värimaailmasta, mutta niin monta vuotta menimme ilman kunnollista laskutasoa, että tämän nappasin heti kun sen huomasin. Toisaalta ei haittaa, että kengille on lisätilaa. Useinhan ne olivat vain levällään oven vieressä, vaikka kaappitilaa on runsaasti. En ole avohyllyjen tai vastaavien ystävä, mutta tämä kenkähylly on silti siistimpi ratkaisu kuin aiemmin meillä ollut ”kengät sikinsokin lattialla” -tyyli.

On meillä puuseppäkin piipahtanut katsomaan eteistä. Meidän piti tilata häneltä taso tai hyllykkö ja nyt nolokseni muistelen, että se vain jäi. Emme saaneet suunniteltua itseämme miellyttävää tasoa. Jotenkin koko idea puuttui eikä silloin halunnut kompromissia. Jonka nyt näin vuosien jälkeen tein tämän kenkähyllyn kanssa. 

Eteisen ulkoasusta vielä

Kaapin ovet ovat harmaasta koivuviilusta, josta niin kovin pidän. Peili teetettiin aikanaan samasta tavarasta. Eteisen kaapinovet ovat yhtä ja samaa ovea ylös asti. Yläkaapin ovea, tai tarkemmin sen kahvaa, olen joskus kaipaillut paikaksi, johon saisi takin henkariin hetkeksi roikkumaan. Korkeiden kaapin ovien haaste on se, että mihinkään sitä henkaria ei saa roikkumaan. On ollut kerta jos toinenkin, kun villakangastakki on pitänyt tarraharjata ennen ulosmenoa. 

Lattian tummanharmaa laatta löytyy kotimme muistakin tiloista, mm. kylpyhuoneista ja takan pinnasta. Eteisen matto ei ole enää kovin kummoinen, mutta saanee vielä kelvata, kun lapset pieniä. Matot ovat aika kovilla eteisessä, vaikka kuinka niitä lasten kenkiä harjaisi ulkona. 

Eteinen on onneksi kohtalaisen kokoinen. Tilavuus ei todellakaan haittaa, kun koko perhe on lähdössä ulos. Kaikki mahtuvat helposti pukemaan yhtä aikaa. Huono puoli on se, että kun on tilaa, niin helposti tulee jätettyä kasseja ja pussukoita notkumaan eteistilaan. Totta kai niitä on aina epämääräinen kasa, kun joku piipahtaa kylään. Eteisestä johtavat portaat yläkertaan, jossa vietämme eniten aikaa. 

Ratkaisematta mielestäni vielä on jonkinlainen avainten säilytystila, kaappi tai vastaava. Missä ihmiset oikein säilyttävät avaimiaan? Meille niitä on kertynyt vino pino, eri yritysavaimia, auton avaimia jne. ja ne todella tarvitsevat paikan, johon ne piilotetaan. Tällä hetkellä avaimet pötköttävät tuollaisessa kirjan näköisessä laatikossa, kunnes keksin paremman ratkaisun.

Pieni kuraeteinenkin talosta löytyy ja siihen kuljetaan pääoven viereisestä ovesta. Ihan kovin suurella käytöllä tämä ei ole ollut. Jostain syystä välillä hieman kuraisten lapsukaisten kanssa silti kuljetaan pääovesta, vaikka kuravehkeet voisi olla fiksua riisua ritilikön päälle, eikä vaalean eteisen maton. Koira on vielä jäänyt ottamatta, mutta onpahan kuraeteinen ainakin valmiina. 

Eteisemme taitaa olla aika vähäkalusteinen, kun katselen muiden kauniita eteistiloja. Siitä huolimatta en tällä hetkellä koe lisäkalusteiden tuovan lisäarvoa tai -toimivuutta. Enemmänkin kyse taitaa olla siitä, että saisin ne lapsukaiset joka ikinen kerta laittamaan ulkovaatteensa itsenäisesti kaappiin eikä lattialle. Ja minä muistaisin viedä kassini ja laukkuni samantien eteisen nurkista eteenpäin. Aika nopeasti tila onkin siistin näköinen näiden toimenpiteiden jälkeen.

Vastaa