Heinäkuun asuja & virkistävä visiitti oopperajuhlilla

Heinäkuun loppua viedään, kun tätä kirjoitan. Tänään on päivä alkanut koleisen sateisesti. Mikä on sikäli harmi, että tänään on Savonlinnan syntymäpäivät eli Pyhän Olavin päivää juhlistetaan aina 29.7. monipuolisella ohjelmalla, musiikilla ja ilotulituksella. Katsotaan pitääkö villahousut vetää jalkaan, jos ja kun tilaisuuksiin osallistutaan.

Heinäkuuhun on mahtunut paljon sairastelua, joten osa kuusta meni puhtaasti neljän seinän sisällä. Hyviin päiviin kuului pyöräilyä ja kävelyä torilla, satamassa ja ihanissa kesäpuodeissa. Kivat kesäkahvilat, uusi torin viinibaari, ystävien näkeminen, ulkona syöminen ja lasten kanssa puuhailu ovat heinäkuun mukavia pieniä juttuja. Marjoja kerkisin myös pakastaa ja somevinkin mukaisesti tuli mansikankantamehut tehtyä. Päivät yleisesti menivät toki töissä ja nuorimmainen on ollut hoidossa.

Hattukin löytyi välillä päähän, vaikka olen huono hattuihminen

Kesäasut ovat saaneet pääsääntöisesti olla aidosti kesäisiä. Aurinko on paistanut ja välillä todella kuumastikin. Rakastan kevyttä pukeutumista, sandaaleja.. sitä että ulos ovesta voi vain kävellä. Ei tarvitse vetää viittä kerrosta vaatetta itselle tai lapsille tarjetakseen.

Heinäkuun alussa oli reippaasti yli 30 astetta monena päivänä

Olen mekkoihminen kesällä. Vaaleita ja tummia mekkoja löytyy ja peruspituus on polven yläpuolelle. En kaipaa lyhyempiä, mutta pitkiä hameita pidän välillä. Asu näyttää klassisen kauniilta kokopitkällä hameella. Heinäkuussa yhdelle keikalle kerkisin (toinen jäi näkemättä, kun lapsi kipeänä). Onneksi sentään toinen toteutui ja sille lauantaille oli ystävien kanssa pöytä varattu ravintolaan, jonka jälkeen kipitimme loppuunmyydylle keikalle. Kiva yllätys oli, että keikkapaikalla olikin vielä disco päivän päätteeksi. Melkeinpä oman kaveriporukan kanssa saimme omaa privaattidiscoa pitää aamuyöhön. Muut jättivät keikkapaikan turhan nopsaan. Asun valitsin iltaan täydellisesti: kevyt kukkamekko, jonka päälle nahkatakki.

Täydellinen lauantai oli tämä keikan ja ylläridiscon sisältänyt päivä

Aina ei mekkokaan maistu ja silloin kesävaatteeni koostuvat yleensä kevyistä housuista (harvemmin shortseista) sekä huppareista, topeista ja neuletakeista. Ihan tavallinen tyyli siis.

Musta on kesälläkin musta 😉
Tässä vähän kesäsateen kastelemana Galleria Vivacessa

Ilta oopperassa

Kesiini on muistaakseni jo vuodesta 2005 kuulunut Savonlinnan oopperajuhlat. Joka kesä 1-2 teosta on tullut käytyä kokemassa. Parhaana kesänä taisin neljäkin esitystä käydä katsomassa. Pidän siitä, että kotiovelle saapuu maailman ja kotimaan tähdet. Tasokasta oopperaa kotikaupungissa, tykkään.

Kerrankin olin ennen muita ravintolassa – oopperaillan voi aloittaa kuohuvalla

Mikä siinä oopperassa sitten kiinnostaa? Itselläni pohjalla on nuorempana alkanut teatteri-innostus. Kuuluin harrastajateatteriryhmään ja kävin lukuisia teatteri-esityksiä vuodessa katsomassa. Sain alennusta mm. Hämeenlinnan kaupunginteatterin esityksistä, kun kuuluin nuorisoteatteriin. Kävin jo silloin Helsingin oopperatalossa jonkun esityksen, Carmenin?, katsomassa. Ajattelin jo etukäteen, että pidän varmasti oopperasta. Sehän on pohjimmiltaan vain suuri teatteriesitys, laulettuna.

Erityisesti pidän vanhoista oopperateoksista. On kiehtovaa katsoa ja kuunnella esitystä, jonka ensimmäisen kerran joku on kuullut jo 1700-luvulla. Ihan hyvään ikään on Savonlinnan oopperajuhlatkin kerinnyt. Juhla on aloitettu Aino Acktén toimesta vuonna 1912. Löysin vastikään oopperajuhlien 100-vuotisjuhlakirjan ja sitä olikin kiva lueskella ennen illan oopperaa. Tänä vuonnahan oopperajuhlat ovat 110-vuotta!

Ystäväni suosituksesta, tai itse asiassa järjestämänä kävimme katsomassa Savonlinnassa ensimmäistä kertaa esitetyn barokkioopperan. Händelin Julius Caesar. Esitys oli virkistävä, vaihtelua aiempiin näkemiini esityksiin niin toteutuksen kuin musiikin osalta. Barokkioopperat olivat usein kastraattilaulajille kirjoitettu, joten tässäkään oopperassa ei matalia ääniä paljon kuultu. Esitys oli virkistävä myös siksi, että naiset esittivät monta pääroolia, myös itse Julius Caesar oli naisen esittämä tässä teoksessa.

Toinen väliaika – vähän jo tukka ja meikki rapistunut 🤨

Olavinlinna on niin tunnelmallinen paikka illalla. Kahden väliajan aikana oli ihana kurkkia linnan muureilta ja pienistä “ikkunoista” järvimaisemaa. Olen monesti korkkareilla linnassa, mutta nyt en jaksanut lähteä, kun ennen esitystä oli jonkin verran kävelyä kaupungilla. Jos yhtään askel painaa, niin linnaan ei kannata valita korkoja. Lattia on epätasainen kuten v. 1475 rakennetun linnan lattia saattaa olla. Portaatkin ovat mielenkiintoiset, ensin voi olla usea tasakorkea porras ja yhtäkkiä saa tehdä ison harppauksen paljon korkeammalle portaalle. Katse kannattaa siis joissain osissa linnaa pitää maassa.

Heippa vaan heinäkuu! Yhdet kemut vielä juhlimatta ja sitten elokuu alkaa. Elokuu on muuten ihana kuukausi sekin. Ei pelkästään siksi, että olen Leijona, vaan se on parhaimmillaan kaunista kesää ja tunnelmallisia iltoja. Kesä ei ole vielä ohi, eihän!

2 thoughts on “Heinäkuun asuja & virkistävä visiitti oopperajuhlilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.