Hurraa tavallinen elämä

Itsenäisyyspäivä on arvokas ja juhlallinen päivä. Samanlaista tunnetta ei tule muista juhlapäivistä. Se, että meillä on itsenäisyys saatu pidettyä ja millä hinnalla, on hyvä pitää mielessä. Arvostan tavallista elämääni ja ymmärrän, että sen on pitkälti mahdollistanut muun muassa isovanhempieni sukupolven uhraukset ja toiminta vaikeissa paikoissa. Silloin ei eletty tavallista elämää, vaikka olisi haluttu. Ilman noita aikoja ei olisi minunkaan elämäntapaani. Olisi varmasti jotain ihan muuta. Suomen lippu liehukoon siis korkealla ja ylpeästi.

Tavallisessa elämässäni tapahtuu tavallisia asioita. Viime aikoina on jotenkin ollut helpompi keskittyä sen hetken tilanteeseen, kuin suunnitella viikkokausia elämää eteenpäin. Viime viikon alussa vanhempi lapseni totesi sivulauseessa ettei maanantaina ole koulua. Vastasin, että miten niin? No, sain aika napakasti vastauksen takaisin. Ei sillä, että itsenäisyyspäivää voisi unohtaa. En vain ollut kartalla päivämäärästä. Taisin kuvitella, että siihen on vielä enempi aikaa kuin on. 

Muistan kyllä aikanaan ilmoittaneeni samaisen lapsen hoitoon pari kertaa juhannusaatoksi. Vahingossa. Se kun on tavallinen työpäivä matkailualalla, jolla toimin. Kerrankin lapsen hoitaja pahoitellen totesi, että he eivät kyllä ole avoinna juhannusaattona. Eihän siinä mitään, miehelläni on aina vapaat juhannuksena ja lapsen ilmoitin hoitoon vain sen takia, että en tajunnut sen olevan juhannusaatto. En tiedä missä ne ajatukset välillä pyörivät, eivät varmaan missään. Pitäisi ehkäpä tsempata huomaamaan asioita ja pysymään sillä kuuluisalla kartalla. 

Joulukin on kohta. Arvaa montako lahjaa olen hommannut? Tänä vuonna olen hieman etuajassa, yksi lahja on tilattu ja se on vanhemman lapsen toive, joka piti äkkiä tilata ettei vaan lopu kaupoista. No, ihminen on sellainen kuin on ja toisinaan itselle on vaan annettava periksi. Toki toimintaansa on hyvä parantaa, jos huomaa puutteita, mutta juuri nyt en jaksa vaatia liikoja. Kummallinen väsymys ja päänsärky seurannut jo jonkin aikaa. 

Joulun alla teen todennäköisesti vähemmän kuin joku muu keskiverto joulusta innostunut. Olen surkea käsityöihminen ja suodatin- tai paperipusseista ei kyllä tule tähden tähteä meidän ikkunaan. Mutta onneksi cittarista löytynyt iso tähti vielä pelittää. Olisihan meillä ikkunoita, joihin ripustella enemmänkin, mutta tässä tapauksessa meille sopii less is more. Yksikin tähti voi tuoda tullessaan tarvittavan tunnelman. En myöskään leivo älyttömästi, peruspiparit ja -tortut tulee tehtyä ja jotain pientä. Joulumyyjäisissä on mukava tukea eri tahoja ja ostaa heiltä kakkusia. Jouluruokia en tee itse. Taidan pelätä, että ne eivät maistuisikaan siltä miltä pitää. Sen kerran, kun niitä kerran vuodessa syödään. 

Joululaulut soi

Vaikka jokin “Martta”-geeni itsestäni puuttuukin, niin ovat joulumme tunnelmallisia ja niitä odottaa aikuinenkin. Itse pidän joululauluista ja yksin autossa ollessa jouluradion kanava kääntyy päälle aika usein. Muut perheessämme eivät sitä oikein arvosta. Ensilumen tultua, oli se sitten marras- tai vaikka lokakuu, niin päässäni alkaa soida ”lunta tulvillaan on raikas talvisää” tai ”let it snow, let it snow”. Tämä on itsestänikin kummallista ottaen huomioon, että en ole järin musikaalinen ihminen. Laulelen näitä siis hyräillen ääneen, vaikka joulu saattaa olla vielä hyyyvin kaukana.

Tänä vuonna lunta on tässä vaiheessa vuotta jo hyvin runsaasti. Ainakin täällä Savonlinnassa. Kunhan on sitten joulunakin, lumi tuo tunnelmaa. Joulu on itselle iloista aikaa. Toki suomalaisen melankolian siinä tunnistan ja herkistyn suomalaisten joululaulujen äärellä. Mutta jo pienestä pitäen suosikkini ovat kuitenkin olleet reippaat iloa tuovat joululaulut. Yläasteella oli tuska, kun en löytänyt ulkolaisten artistien joululaululevyjä kaupasta. Radiosta kuullessani hyökkäsin nauhoittamaan c-kasetille. Nyt on spotifyn ihme ja voi kuunnella mitä haluaa, milloin haluaa. Arvostan. Se Mariah Careyn hittikään ei ole mielessäni kulunut. Mielellään paristi jouluna sen kuuntelee.

Tänä vuonna on lippu hommattu Diandran joulukonserttiin. Hänen äänensä tekee varmasti kunniaa kappaleelle kuin kappaleelle. Pitää varmaan joku nenäliina muistaa ottaa mukaan, jos sattuisi herkistymään. Mitenhän sen maskin kanssa turistetaan nenää?

Itsenäisyyspäivänä ja joulun alla vuorottelevat kaihon tunteet. Vuosikin lähenee loppuaan ja jouluna tulee toisinaan mietittyä menneitä. Samalla on mukana lasten riemussa, ennen aattoa on käsinkosketeltava jännitys ilmassa. Sitä yrittää tarjota lapsille ilon tuntemuksia joulun ajasta. Vaikka vissiin lanttulaatikko aiheuttaa enempi kärsimystä. Ei voi ymmärtää, onhan se herkkua. 

Tänään vielä Itsenäisyyspäivän rauhallista viettoa. Tuntemattoman sotilaan voisi katsoa, jälleen. Se on ihan hyvä oppitunti monelle nuorellekin. Elämä voisi olla hyvin erilaista. Mutta eihän siihen tarvitse jäädä vellomaan. Itselläni alkaa katse todellakin kääntyä jouluun päin tämän päivän jälkeen ja lupaan alkaa pohtia joulun kuvioita, ruokia (mistä tilataan) ja etsiä sopivia lahjoja. Aaton aattona kaikki on varmaan viimeistään pulkassa.

Vastaa