Katse jouluun päin

Vuoden viimeinen kuukausi on täällä. Onkohan tämä eniten tunteita herättävä kuukausi, vai onko se kuitenkin kesän alku? Oli miten oli, kesän sekä joulukuun aloitus ovat tavallaan toistensa vastakohtia ja niistä voi iloita ihan yhtä paljon. 

Aika monella katse ja suunnitelmat jouluun liittyen alkanevat viimeistään joulukuun koittaessa. Itse en vielä marraskuun puolella osaa joulua liiemmin suunnitella tai edes tuoda kotiin. Mutta tällainen 24 päivää ennen aattoa tuntuu jo sopivammalta. Olen joskus ollut paljon myöhemmässäkin. 

Joulukuun alkuun kuuluu meillä pienimuotoinen koristelu, se voi olla ihan kynttilöiden ja jouluisten värien lisääntyminen sisustukseen. Punaisia yksityiskohtia sohvatyynyihin ja kynttilöitä. Käytän punaista väriä joulukuussa, vaikka se taitaa olla vähän out. Ainakin siltä tuntuu, kun katselee ja ihailee monenlaisia moderneja joulukoteja. Pidän todella vaaleista sävyistä, harmaasta ja taupesta, ja silti jokin osa itsessä haluaa vähän punaista sekaan. Liitän sen mielessäni niin vahvasti joulun viettoon. Ja punainen on vahva väri, jota ei meillä muuten näe. 

Myös hieman karsastamaani vihreää löytyy jouluna meiltä. Nimittäin aidon joulukuusen ja havujen muodossa. Voiko olla parempaa tuoksua kuin havun tuoksu? Punaiset ja vihreät värit menevät oikein mainiosti hetkosen. Joulun aika on lopulta kovin lyhyt ja ohi mennessään tuntuu hieman haikealta. Että nytkö se joulu jo meni?

Herkkuja, suklaata ja pipareita kuluu joulua kohden enenevässä määrin. Pipareita pitää leipoa useampaan otteeseen ja kertaalleen ne tortutkin. Luumuhillolla tietenkin. Harmi vain, kun ne joulutortut ovat hyviä ainoastaan tuoreina.

Joulun tulo ei aiheuta suurempia paineita, ainakaan itselle. Pienellä porukalla sitä aina vietämme ja samantyyppisellä kaavalla. Tänä vuonna anopin uusi koirakin on aattona mukana, mikä taatusti ilahduttaa lapsia. Jouluna pitää mielestäni olla rentoa, mukavaa ja kiireetöntä. Olen muutamia joulunpyhiä viettänyt töissä, jolloin joulunvietto meni erilaisemmalla kaavalla.

Jouluvalot ilahduttavat

Kovin monia kausivaloja, vai ovatko ne jouluvaloja, meillä ei ole vielä(kään) käytössä. Savonlinnassa joulun avaus oli marraskuun viimeisenä viikonloppuna ja kauniita jouluvaloja näkyy nyt läpi kaupungin. Kai sitä itsekin jo voisi joulukuun kunniaksi laittaa vähän valoa sisään ja ulos. Sisällä olen vain ripotellut kynttilöitä ja pientä joulun tunnelmaa sinne tänne. Toinen asia missä olen aika usein myöhässä on lahjojen osto. Vastikään oli kaikenlaisia tarjouksia marraskuun loppupuolella, mutta lahjat jäivät ostamatta. Ei tässä isoja määriä tule ostettua, mutta toki joulun alla antamisen ilo kuuluu asiaan. Myös hyväntekeväisyyteen osallistuminen.

Tänä vuonna meidän perheessä jokaisella on muuten joulukalenteri! Saatu tai arvonnoissa voitettu, mutta silti. En ole aikuisiällä oikein availlutkaan joulukalentereita. Kosmetiikkakalenteri tuo iloa nyt omiin aamuihini. Viime vuosina saanut todistaa lapsen riemua kalenterin avaamisessa ja se on riittänyt aivan hyvin. Jaksoin jopa joitain vuosia tehdä itse lapsen joulukalenterin. Tänä vuonna paukkuja siihen ei riittänyt. Lähetin kyllä lasten isovanhemmille lasten valokuvia sisältävän joulukalenterin, joka ilmeisesti katosi matkalla. Nyt jo viikon jossain, eikä perillä. 

Jouluaaton olemme kotona. Joulukuusi on jo monta vuotta kuulunut joulun vieton perinteisiin ja tutut jouluruoat. Toinen joulun pyhäpäivistä menee sukuloiden ja toinen on tänä vuonna vielä auki. Monena vuonna olemme järjestäneet isohkot juhlat ystäville kotonamme. Tänä jouluna taitavat isot juhlat olla sula mahdottomuus, joten voipi olla, että rauhassa joulua vietellen menevät pyhät. Olemme muutamina vuosina ennen lapsia viettäneet joulua myös ulkomailla ja se oli ihan mukavaa. En ehkä joka joulu haluaisi, mutta edelleen aivan hyvin voisin jonnekin jouluksi lähteä, koko perheen voimin. 

Enää 24 yötä jouluun. Onhan siinä aatossa jotain taianomaista, aikuisellekin. Sitä odotellessa.

Vastaa