Mystiikka ja mystiset asiat nykyelämässä – onko niitä?

Olin viikonloppuna kekri-festivaaleissa, joissa yksi osatekijä oli mystiikka. Ennen vanhaan suomalaiset uskoivat kovastikin erilaisiin mystisiin asioihin ja ne olivat paljon lähempänä ihmisen elämää kuin nykyään. Tai näin olen antanut itseni ymmärtää. Tavallaan heräsin ajattelemaan miten vähän mystiikka enää merkitseekään itselleni, se on jäänyt taka-alalle elämän ruuhkavuosissa.

“Mystisiä” asioita toki tapahtuu arjessani tuon tuosta, kuten eilen toinen lapsen kenkä oli mystisesti kadonnut. Tällaista verenpainetta aiheuttavaa mystiikkaa en kaipaa tai todellakaan tarkoita sitä tässä tekstissä, vaan kohdatessani viikonloppuna Musta Norppa-festivaaleilla kekriteeman mukaisia, hieman kammottavia hahmoja aloin asiaa jostain syystä miettiä. Vanhoja uskomuksia, perinteitä, ennustamista, outoja kokemuksia, intuitiota. Jätän tällä kertaa käsittelemättä uskonnollisen mystiikan.

Aloitetaanpa vaikka suomalaisten suuresta juhlasta kekristä. Se oli vainajien muistamista, levottomien henkien pois pitämistä tulien avulla, saunan lämmittämistä hengille. Suomessa uskottiin, että kekrin aikaan raja tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä oli ohut. Tiedättekö mikä vähän surettaa minua? Se, että tällaisesta puhuminenkin kaiken arjen kiireen keskellä tuntuu vähän epämiellyttävältä. Siis minusta. Ajatukset vainajista ja epämääräisistä kummituksista…

Vaikka samalla kyllähän me kaikki jollain lailla mietimme jo tästä maailmasta poistuneita läheisiämme aina välillä. Emme ehkä kestitse heitä samalla lailla kuin vaikkapa kekrin aikaan ennen, mutta ovathan he mielessä. Kuolemaa ja sen jälkeistä muistamista taidetaan nykyään käsitellä vähän eri lailla. En tiedä onko se hyvä asia. Kuolemasta ei pahemmin puhuta, se on suorastaan tabu joskus.

Mutta kekri oli muutakin kuin kuolemaa. Se oli iloinen sadonkorjuun jälkeinen tapahtuma, jossa laulettiin, kerrottiin tarinoita, syötiin paljon. Se oli hyvin yhteisöllinen juhla. Todennäköisesti hyvin odotettu, mutta olisi hauska tietää kuinka paljon niitä pahoja henkiä oikeasti pelättiin? Ottivatko kaikki vastaan ajatuksen esi-isien vierailusta ilolla vai herättikö se herkimmissä muitakin tunteita? Monet taikauskoiset säännöt ja tavat ovat varmaan periytyneet juuri näiltä ajoilta.

Runsaus -niminen kekrihahmo Musta Norppa -tapahtumassa Savonlinnassa

Yliluonnollista

Ollessani noin yläasteikäinen, kaikki yliluonnollinen kiehtoi minua kovasti. Aloitetaan kertomalla, että katsoin silmät soikeina kaikkea Salaisista kansioista ihanaan Twin Peaksiin. Luin kirjallisuutta milloin ennustamisesta, ikiaikaisista mysteereistä ja avaruudesta. Hetken tutkailin kaikkea astrologiaan liittyvää ja tähtikarttoja. Minulle kelpasi myös scifi, fantasia ja kauhu niin kirjoina kuin leffoina. Oli hienoa uppoutua erilaisiin maailmoihin.

En ole koskaan kokenut mitään erityisen yliluonnollista. Ja yliluonnolliset asiat enemmänkin kiehtoivat kuin pelottivat. Kahdesti olen ystävien kanssa kokeillut nuorena spiritismiä, tai ainakin jotain sen tapaista. Oli itsetehty quija -lauta, pimeää ja kynttilöitä. Olihan se vähän jännää, mutta vastauksia, oikeita ainakaan, ei tainnut pahemmin tulla. Tiesittehän, että 1800-luvulla spiritistiset istunnot ja meediot olivat suurtakin hupia tunnettujen henkilöiden keskuudessa. Suomessakin!

Edesmennyt Aino Ackté näyttäytyi pari vuotta sitten savonlinnalaisessa tapahtumassa

Tällä hetkellä lähinnä arvailen mitä uskoa. Olin aikanaan töissä paikassa, jossa moni kertoi todistaneensa kummittelua, jopa valvontakameroihin se oli tarttunut. Siellä oli tila, johon vanhemmat työntekijät eivät menneet yksin. Minua ei ikinä pelottanut siellä. Joskus ehkä olen toivonutkin kokevani tai näkeväni jotain. Mutta ei, ei ole yliluonnollisesti minuun otettu yhteyttä. Tai no, kerran muistelin edesmenneitä lemmikkejä jostain syystä suru puserossa. Mistä lie ne tulivat mieleen silloin ja hetken koko sylini kuumeni niin, että tuntui kuin siinä olisi joku heistä istunut. En tiedä kuka. Vai oliko kuitenkin kuvitelmaa.

Periaatteessa ennustaminen ja meediotkin ovat kiehtoneet mielikuvitustani. En ole koskaan käynyt heidän pakeillaan. Ei ole edes tarot-kortteja minulle luettu. En ole lopun viimeksi tainnut kokea tarvetta heidän tapaamiselleen, vaikka välillä manaankin, että olisipa kristallipallo antamassa vastauksia. Uskon, että on varmasti joku, joka osaisi kertoa minulle enemmän, kuin itse saan mitenkään selville. Tiedän myös, että näillä asioilla hyväuskoisia puijataan väärässä paikassa. Lopun viimeksi kuitenkin koen tärkeäksi tehdä itse valintani. Muokata omaa polkua ilman, että mietin vaikkapa ennustajan kertomaa päätöstä tehdessä. Joskus koen oman intuition johonkin asiaan tavanomaista vahvempana. Toisinaan tuntuu, että sitä ei ole.

Intuitio on muuten hassu juttu. Se on se ensi aavistus jostain ja usein se osoittautuu hyväksi valinnaksi. Ilman sen parempaa perustelua. Haluaisin osata kuunnella omaa intuitiotani enemmän, mutta jostain syystä tämä nykymeno tuntuu vain vaimentavan sitä.

Ajatuksen voimalla?

On minulla tunnustuksiakin tähän mystiikan aiheeseen liittyen. Nimittäin, jo lapsena huomasin joidenkin asioiden menevän tismalleen niin kuin olin toivonut. Tähän varmasti vaikuttivat monet ulkoiset tekijät, kuten vanhempien päätökset ja raha-asiat, mutta silti, moni asia meni juuri niin kuin olin toivonut. Voipi olla, että tuo ei tunnu kovin ihmeelliseltä, mutta yritän vähän avata tätä kokemustani tästä asiasta. Toteutuneet asiat ainakin vahvistivat uskoani siihen, että omilla ajatuksilla ja tavoitteilla on väliä. Ilman niitä ei ehkä päädy kulkemaan itselle parasta mahdollista tietä. Erityisesti silloin, kun olen oikein tyytymätön johonkin elämän osa-alueeseen, saapuu rajaton mielikuvitukseni paikalle ja piirtyy sellainen ideaalikuva tilanteesta. Tartun usein tähän parempaan ajatukseen ja jollain lailla pyrin kääntämään kelkan sitä kohden.

Selitys tavoitteiden toteutumiseen lienee selvä. Ihminen alkaa toimia saavuttaakseen tahtomansa, välillä tietoisesti ja välillä sitten alitajuntaisestikin. Mehän olemme monimutkainen laitos, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aika vähän mystiikkaa taitaa tähän lopun viimeksi liittyä. Olen oppinut, että ääneen sanomalla unelmat toteutuvat parhaiten. Se auttaa itseä uskomaan siihen, kun sen edes uskaltaa sanoa ääneen itselleen. Ei pelkästään siellä pään sisällä. Seuraava vaihe on sanoa se ääneen muille. Unelmien toteutumiseen tarvitaan valitettavasti usein muitakin. Oli se sitten mahdollisuus, jonka se toinen tarjoaa, sisäpiirin tieto loistavasta työpaikasta tai sokkotreffit tuttavan työkaverin kanssa. Ei kannata siis yksin taistella, vaan antaa kuin vahingossa muille mahdollisuus toteuttaa juuri se sinun oma tavoite.

Toisaalta eri asia on miten joskus yhtäkkiä se oikea tilaisuus onkin siinä edessä? Mistä se tuli? Ei sitä varmaan ajatuksen voimalla siihen saanut, vai. Outoja yhteensattumia taitaa meidän kaikkien elämät olla täynnä. Yksi parhaista kesistäni koin ulkomailla, koska sattumalta postilaatikkooni jaettiin Hesari. Muut saman talon opiskelijat eivät sitä saaneet. En tiennyt oliko naapurin lehti vahingossa minulle jaettu, joten vein sitten kotiini. Sieltä bongasin kesätyöpaikkailmoituksen. Elämääni vielä isommin muuttanut työpaikka tuli vastaan, kun kyläpaikassa samaan aikaan vieraillut entuudestaan tuntematon henkilö kertoi jättävänsä tämän työn ulkomaillemuuton takia. Tiesin siten hakea paikkaa. Ja monia muita asioita, joihin aamun valjetessa ei olisi uskonut sen päivän aikana törmäävänsä.

Jokaisella lienee omat keinot selvitä elämässä eteenpäin. Onko se sitten henkimaailman puoleen kääntymistä vai positiivisia ajatuksia ja oman pään sisäistä mantraa. Itse tosiaan suuntaan ajatukseni aina kohti haluttua, juuri sitä mitä toivon saavuttavani elämässä. Suorastaan kuvittelen sen jo itselleni, sen ihannetilanteen. Pakko on myös todeta, että moni haluamani asia on toteutunut aikuisiällä. Tämähän voisi olla suorastaan mystistä, jos sen niin haluaa ajatella.

Täällä kuulemma kummittelee

Mystisiä juttuja ja yliluonnollisia ilmiöitä on paljon enemmän kuin tässä nyt kirjoittelin. En paljoa tiedä kivistä ja kristalleista, enkeleistä, taloon jääneistä edesmenneistä asukeista, taikuudesta, tarot-korttien kertomista asioista.. Itse asiassa koen, että mystiikkaa on aika vähän elämässäni. Se on jopa vähän tylsää, jos suoraan sanotaan. Löytyykö teidän arkielämästänne mystisiä asioita? Pikkaisen taikauskoa?

10 thoughts on “Mystiikka ja mystiset asiat nykyelämässä – onko niitä?

  1. Toki on koettu kaikenlaista.
    Nuorena tyttönä olin asuntoa vaille ja luin Hesarista ilmoituksen hellahuoneesta. Soitin numeroon ja pyörittelin numeron väärin. Väärästä numero meni vanhalle naiselle, joka sanoi ettei hänellä mitään huonetta ole, mutta naapurista kuoli juuri mummo.
    Henkilö antoi naapurinsa nimen, joka oli vaikea ottaa vastaan puhelimessa, neljä kirjainta joista kolme vokaalia. Aikani kokeiltua kirjainyhdistelmiä sainkin yhteyden kuvailtuun taloon. Minulle vastasi vihainen nainen, luuli minua miehensä tyttöystäväksi. Mies oli juuri jättänyt hänet. Kovasti sai selvitellä, mutta lopulta sain kuolleen mummon omakotitalon yläkerran huoneet käyttööni. Mummon keinutuoli oli jätetty ullakolle, jonne pääsi pienen keittiöni kautta. Ullakolla oleva keinutuoli keinui itsekseen iltaisin ja lankut sen alla narisivat koko sen parin vuoden ajan minkä asunnossa asuin. Se oli mummon lempipaikka kun katseli televisiota illalla.

    1. No jopas! Minkä vaiheiden jälkeen löytyi asunto eikä “tarvinnut” edes yksin siellä asustella. Huu, nousi ehkä vähän karvat pystyyn (ainakin minulla)

  2. Tämä varmaan erikoisin kokemus mun elämässä. me muutettiin ollessani lapsi isovanhempiemme vanhaan taloon 80-luvulla. Ukki oli kuollut pari kuukautta aiemmin. Usein siellä vanhassa talossa kuului yskimistä, vaikka naapuriin oli matkaa. Joskus ulko-ovella tuli vastaan tupakanhaju, vaikka vanhemmat ei polttanut. Naapuriin oli yli 100m. Asiaa ihan puitiin eikä vanhemmilla ollut vastauksia, mutta tuskin se naapurista tuli. minä uskoin että ukkki ei ollut vielä vain halunnut jatkaa matkaa. Tämän kun tajusin niin ei pelottanut enää.

    1. Olen joskus miettinyt mitenhän sitä itse reagoisi, jos kokisi, että omassa kodissa on joku muukin. Tuo kokemasi kuulostaa aika mystiseltä, mutta jos asia oli kuten ajattelet.. onhan se aika lohdullistakin. Ukkisi vaan jatkoi omia juttujansa, vaikka ei enää tässä maailmassa ollutkaan.?!

  3. Minäkin uskon tuohon “ajatuksen voimaan”. En niin, että kerran jotain ajateltuasi saat sen, vaan kuten sanoit, kun sitä ajattelee / siitä puhuu, sen eteen alkaa myös tehdä töitä. Ehkä kyse on pelkän tavoitteiden asettamisen sijaan tavoitteiden kirkastamisesta. Mitä selkeämpää ja yksityiskohtaisempaa, sitä helpompi sitä kohti on mennä.

  4. Ajatusten voimalla tapahtuvat asiat voi tietysti selittää monella eri tavalla, ja ajatus onkin hyvin materiaalinen, eli se on mitattavissa jopa tämän hetken työkaluilla sähköisenä latauksena/purauksena. Sen sisältämä energiaa ei tosin riitä mihinkään. Se tässä onkin hyvin mystistä.
    Minullekin on tapahtunut, ja välillä tapahtuu edelleen asioita, joita on vaikeaa selittää järjen kautta.

    Unelmien toteuttamista on helpompaa selittää sillä, että ajatus (tai sana) on materiaalinen asia. Ihminen tavallaan ohjelmoi itsensä siihen. Siihen pyrkivät kaikki olemassa olevat harjoittelut siitä, miten rikastutaan tai saadaan unelmiaan toteutettua. Kaikilla tahon voimaa ei silti riitä. Juttu on vielä siinä, että ne tarvittavat askeleet pitää uskaltaa ottaa tilaisuuden tullen.

    1. Niinpä, mikä tapahtunut on sitten yliluonnollisen outo yhteensattuma ja mikä on johtunut siitä, että on ollut rohkeutta tehdä päätöksiä. En ota kantaa, mutta joskus asiat tuntuvat tapahtuvan ihmeen helposti. Taidan uskoa siihen, että omilla toimilla edesautamme huomattavasti omien haaveiden toteutumista. Hmm, pitäisiköhän alkaa keskittymään vähän enemmän tuohon “miten rikastutaan” osioon? 😅

  5. Kekri on kiehtova juttu. Yksi opiskelijatoverini aikoi tehdä reportaasinsa siitä. Odotan innolla.
    Minuakin yliluonnollinen, ennustaminen ja kaikenlainen tarot-kortteilu kiinnostavat. En oikein tiedä, millä tasolla mihinkin “uskon”…ajattelen ehä enemmänkin, että ne ovat kivaa vastapainoa totiselle ja realistiselle arjelle 😉

    Yläkouluikäisenä pelattiin / leikittiin spiritismiä kirjinlaudan kanssa – se oli pelottavaa. Sen muistan.

    Minna

    1. Liian vähän kekristä olen tiennyt. Se on kyllä mielenkiintoinen perinne Suomessa. Ja meillähän on vähän samansuuntainen näkemys yliluonnollisista asioista. 💫

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.