Piipahdus lastenhuoneeseen

Tässä vilkaisu vanhemman lapsemme valtakuntaan. Hän on tähän asti saanut yksin valloittaa huoneen, mutta kohta puoliin nuorempi sisarus muuttaa kaveriksi. Ainakin öiksi tässä vaiheessa. Ikäeroa on sen verran, että nuoremman leikkihuonetta tästä ei vielä vähään aikaan saa. 

Pakko myöntää, että lastenhuoneen stailaus on jostain syystä vähän jäänyt. On erivärisiä kalusteita eikä ihan loppuun asti mietittyjä ratkaisuja. Mutta huone kun on sen verran hyvin kelvannut leikkeihin tällaisenaan, niin viimeinen silaus huoneelle on jäänyt tekemättä.

Aikaa on toki tässä vierähtänyt ja huoneen päivitys on kohta enemmän kuin ajankohtaista. Asukas on kasvanut jo hieman ulos nykyisestä värimaailmasta, joten uutta on tiedossa. Tuskin edelleenkään mitään somekelpoista beigeä ja valkoista, vaan värejä, värejä. Lapsen suosikkiväri nykyään on sininen ja luulenpa tulevan huonetoverin hyväksyvän mielellään tämän värin. 

Aikanaan rakentaessamme oli selvää, että tämä huone on lastenhuone. Huoneen vieressä on toinen makuuhuone, joka joku päivä on nuoremman lapsemme oma huone. Ei kuitenkaan vielä, koska kolmas makuuhuoneemme on eri kerroksessa, josta ei kuule millään, jos lapsille tulee yöllä jokin hätä. 

Lastenhuoneen yksi seinä on vaaleanpunainen tällä hetkellä. Kahdella muulla seinällä on isot ikkunat ja viimeisen seinän täyttää kaappirivistö. Vaikka isot ikkunat ovat hyvännäköiset, rajoittavat ne joidenkin kalusteiden laittoa. Olisi myös kiva, jos huoneen saisi vielä pimeämmäksi. Aarnion poni ja lizard -kankaista teetetyt verhot eivät täysin pimennä huonetta, vaikka niiden taakse on ommeltu pimennyskangas.

Vastikään koottu parvisänky on ostettu nettikirpparilta sekä alla oleva pöytäryhmä on myös käytetty setti. Jännä juttu miten parvisänky on tehnyt nukkumaanmenosta pikkaisen mukavampaa. Tosin ikinä sinne ei oma-aloitteisesti lähdetä. Nukkuminen on kuulemma tylsää. Unikavereina toimivat milloin kukakin lukuisista pehmoleluista. Vaaleat puput ovat kulkeneet mukana alusta asti. Vai hetkinen, pienempi pupu taisi jossain vaiheessa eräänä yönä mystisesti menettää harmaantuneen ja kuolaantuneen turkkinsa. Aamun tullen oli muuttunut jälleen pehmeäksi ja kirkkaan valkoiseksi. 

Huone on hyvän kokoinen, jossa isompi lapsikatras mahtuu leikkimään. Parhaillaan nyt ollut neljä naapurin lasta kylässä yhtä aikaa ja hyvin sopineet huoneeseen. Jos jostain olen iloinen, niin lapset leikkivät vielä. Monesti puhutaan miten leikit vähenevät pikku hiljaa kouluun mentäessa ja näin varmasti onkin, mutta meillä on onneksi vielä ihan perinteisiä leikkejä leluilla. Sekä ravintola- ja ruoanlaittoleikit kelpaavat edelleen. Nykyään ”tarjoilija” osaa oikeasti kirjoittaa tilauksenkin.

Leikkien rinnalla on jo kännykkä ja tablettimaailma. Omalla kännykällä tehdään videoita ja soitellaan puheluita kavereiden kanssa annetun käyttöaikarajan sisällä. Ensimmäisellä luokalla saivat tabletit käyttöönsä, joista opiskellaan kirjojen lisäksi. Läksyt tulee tehtyä mukavasti, vaikka toisinaan toisenlainen tehtävä-värityskirja meinaa viedä voiton. Ja yllättäen tabletti on säilynyt ehjänä, vaikka kulkee koulurepussa joka päivä mukana.

Huoneen tulevalle muutokselle ja stailaukselle en nyt aseta liian tiukkaa aikarajaa. Asia tullee eteen todennäköisesti ensi vuoden puolella jossain vaiheessa. Nyt kun huoneen käyttäjäkin tulee olemaan mukana suunnittelemassa, niin hauska nähdä minkälainen lastenhuone tästä vielä aikaiseksi saadaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *