Risteyksessä

Muutos – siinäpä sana niin hyvässä kuin pahassa. Tässä hyvin rauhallisen koronavuoden ja samalla vauvavuoden aikana ajatus jonkinlaisesta muutoksesta on hiiviskellyt alitajuntaan. Ei sillä etteikö uudessa perheenjäsenessä olisi muutosta kerrakseen. Ehkäpä enemmänkin muutosta omiin toimintatapoihin ja oman elämän eteenpäin viemiseen. Tuntuu, että jotenkin polkee paikallaan. Uskaltaisikohan sitä pois omalta mukavuusalueeltaan?

Rutiinit ja samalla kaavalla toimiminen ovat tuttuja juttuja. Ja pidänkin niistä. Luonnettani kuvastaa hyvin se, että olen ollut samoissa töissä vuodesta 2005 asti. Työnkuva on hieman muuttunut vuosien varrella, mutta käytännössä olen tehnyt samaa perustyötä kaikki nämä vuodet. Kuinka moni voi sanoa samaa? 

Omalta mukavuusalueelta poistuminen vaatii ponnisteluja. Uskoakseni jokaisella on sellainen alue, jolla mieluiten pysyy. En ole huomionhakuinen ja parhaani mukaan olen vältellyt tilanteita, joissa esiinnytään. Koen olevani huono esiintymään ja puhumaan. Syy on toki minun, en ole harjoitellut. Tuntuu myös, että toisille riskinotto ja uusiin tilanteisiin hyppääminen on helppoa, kuin lasten leikkiä. Olisi ihanaa, ettei ensimmäiseksi miettisi kaikkea sitä mitä voi sattua, jos nyt kokeilen uutta. Mielelläni ohjelmoisin oman mieleni uudestaan tai palaisin tehdasasetuksiin. Paljon nuorempana kaikkeen uuteenhan lähti kuin suureen seikkailuun, lopputulema tuntematon eivätkä seuraukset pahemmin mietityttäneet. 

Muutoksen tuulet

Itsensä haastaminen ja kehittäminen kuuluvat elämään, halusi sitä tai ei. Työpaikalla voi tulla eteen tilanteita, joihin ei halua joutua ja joiden ratkaisu vaatii ponnisteluja. Yksityiselämän yllätykset tulevat joskus suorastaan puun takaa. Monenlaiset muutokset löytävät myös meidät sivustaseuraajat, joten harjoituksen puutetta tässä asiassa ei pitäisi olla.  

En suinkaan ole muutosvastarintainen. Riskinotto vain hirvittää. Mutta tosiasiat on parempi myöntää; ilman muutosta on vaikea saavuttaa omia tavoitteita ja unelmia. Sanomattakin selvää, että blogi jota nyt luette, on eräänlainen muutos. Se on suuri muutos anonyymiin elämääni.

Sanonta ”ei kahta ilman kolmatta” on varmaan tullut vastaan. Se voisi hyvin kuvata muutosta. Milloin jokin elämään tullut muutos on jäänyt vain yhteen? Kyllä ne muutokset tulevat peräkkäin. Muutos voi olla myös rohkaiseva tekijä. Saa pyörät pyörimään eteenpäin kohti sitä mitä on toivonutkin. Kun yksi asia elämässä muuttuu, niin hetken päästä saattaa olla valmis siihen seuraavaankin muutokseen.

Asiat, joihin haluaa muutosta, on sanottava ääneen. Salaisista salaisimmat ajatelmat saattavat jäädä toteutumatta. Sanonpa vain, sitä ei koskaan tiedä kuka tai mikä asia voisi olla muutoksen eteenpäin vievä voima. 

Itsensä haastaminen ja kehittäminen – sen ei tarvitse tapahtua vain ulkoapäin tulevien asioiden kautta. Halu mennä eteenpäin, asiassa kuin asiassa, tapahtuu jossain vaiheessa aika monelle. Minäpä luulen saapuneeni jonkinlaiseen risteykseen. Voisi olla aika laajentaa sosiaalista elämänpiiriä uuden harrastuksen kautta. Harrastuksia itsellä on vähän, koska viime vuosina on ollut helpompi jättää lähtemättä kuin lähteä. Ammatillisen puolen kehittäminen ei varmasti olisi huono idea, varsinkin nyt pakollisen tauon jälkeen. Vai kenties kokonaan uudet tuulet? Etäopiskellen kaukaisimmat tutkinnotkin tulevat lähelle. En harrasta uuden vuoden lupauksia. Mutta kai sitä voi missä vaiheessa vuotta tehdä lupauksen itselleen. Poikkea useammin tutulta polulta. Tartu tilaisuuteen, kun sellainen tulee eteen.

Paita Muotikuu, second hand hame H&M, kengät HUGO

Vastaa