Olen muutaman sisustuspostauksen tehnyt, jossa keittiömme näkyy. Kaksi henkilöä aikanaan tiedusteli olenko tykännyt kivitasosta ja vastasin heille privaatisti. Nyt lamppu puoli vuotta myöhemmin syttyi ja ajattelin pari sanaa näin postauksen muodossakin sanoa kivitasojen iloista ja haitoista keittiössä.
Rakennusaikana kivi tuli valittua keittiön tasoiksi. Siihen kannusti itse asiassa se, että edellisessä asunnossamme oli kivitasot vessassa. Eli kokemus oli positiviinen, mutta koska keittiössä touhutaan vähän eri juttuja kuin vessassa, niin kivitasoista keittiön matskuna on enempi sanottavaa.
Syy valita kivitaso kotiimme oli, että se on kauniin näköinen ja pinta, materiaali, jykevyys, kulmikkuus puhuttelivat. Nykyään on vaikka ja minkä väristä kivitasoa, jokaiselle löytyy varmasti mieluisa väri. Keittiömme värimaailma on harmaa-valkoinen ja meidän kiven väriksi valikoitui ylläri ylläri .. valkoinen.
Yhdeksän vuotta on kivitason kanssa eletty ja edelleen se olisi valintani, jos rakentaisimme. Ehkäpä kuitenkin eri värisenä, huomaan kaipaavani vaihtelua värien suhteen niin sisustuksessa kuin pukeutumisessa. No, nyt valkoinen on ja pysyy. Onhan se raikas ja ajaton väri.
Kivitaso on ihanan huoleton. Vesipisarat tai kuumat kattilat eivät tunnu sitä pahemmin hetkauttavan. Se on helppo pyyhkiä ja pitää siistin näköisenä. Olen lukenut, että joillekin jää sormenjäljet näkyviin. Tähän meidän kiveen ei onneksi jää. Olisi todella rasittava ominaisuus.
Mutta jotain jälkiä jää nimittäin folio on kaikista pahin. Se saa oudon helposti valkoiseen tasoon viiruja ja värjäymää, jotka eivät helpolla lähde. Olen fairyn aina kaivanut esiin (eli kunnon myrkkyä, muut merkit ei toimi) ja antanut vähän aikaa vaikuttaa. Foliovärjäymät lähtevät pois, mutta eivät pelkällä yhdellä tai kahdella pyyhkäisyllä. Muutenkin fairylla lähtee kaikki oudot jäljet, joihin vesi ei riitä tai joiden tekijää en tiedä. Foliojäljet tunnistan kyllä aina. Olen pikkuhiljaa oppinut leikkuulaudan tai muun alusen kaivamaan esiin, kun on aika ottaa folioasioita esille.
Muuten en ole onnistunut värjäämään kiveä. Ei imeyde mustikat, ei öljyt. Pyyhin toki pinnan tuoreeltaan enkä ole jäänyt odottelemaan, niin kuin ei kannata muidenkaan pintojen tai materiaalien kanssa.
Leivonnat voi suorittaa suoraan kivitason päällä. Ihanan helppoa. Taikinan kaulitseminen, piparien teko ja mitä näitä on. Ei tarvitse tässä vaiheessa mitään alusia tai ryttääntyviä leivinpapereita. Kova ja tasainen kivi on hygieeninen. Pinnasta saa pestyä kaiken pois.
Olen kuullut sanottavan, että kivitasolle saa helposti rikki lasit sun muut, mutta en voi kyllä allekirjoittaa. Sen verran vähän on rikkoutunut näiden vuosien aikana mitään. Meilläkin on vanhoja laseja ja tarjoiluastioita eivätkä ne ole mihinkään kopsauksesta tai toisesta menneet.
Kopsauksesta puheenollen pääsemmekin kivitason huonoimpaan ominaisuuteen. Kivitaso on älyttömän äänekäs. Sille kun laskee lasin, murokupin tai lautasen, niin saa aikaan kunnon kolahduksen. Se on itse asiassa rasittavaa. Minusta on vanhemmiten tullut jotenkin ääniherkkä. Olenkin oppinut laskemaan lautaseni sun muut kissamaisen hiljaa. Aamulla saa koko talon helposti hereille aamupalatouhuissa. Kolin kolin kilin kolin, kun astiat laittaa kivitasolle.
Sisustusta miettiessä kivitasosta saa upean lisän skandinaaviseen keittiöön. Nykyään erityisesti marmorikuvio näyttää omaan silmään niin kauniilta. Hieman kiiltävä, kova pinta tosin kaipaa puuta ja pehmeitä materiaaleja ympärilleen. Siten saa mukavimman kontrastin, ellei ihan kliinisen tyylin kannattaja ole.
Yhteenvetona on todettava, että kivitaso on hyvä valinta keittiöön ja kylpyhuoneeseen. Hyvät puolet voittavat huonot puolet. Jos jotain tekisin nyt toisin kuin rakennusaikana, niin yrittäisin kaivaa kuvetta vähän vielä, jotta kylppäreihinkin olisi raaskittu kivi valita. Kivitasot kylppärissä olivat ihan parhaat! Sen huomaa nyt, kun on monta vuotta elänyt eri materiaalin kanssa. Mutta niin, kaikkea haluamaansa ei aina saa, vai kuinka.
10 thoughts on “Kivitaso keittiössä – hyvät ja huonot puolet”
Kieltämättä kivitaso on kätevä ja kestävä. Meillä oli monessa kämpässä kivitasoja, sekä Virossa että Suomessa. Myös Portugalissa niitä harrastetaan paljon. Täällä Maltalla on taas kaikki lattiat kiviä, mutta keittiötasot muovia. Niitä joutuu varomaan koko ajan, ei voi hengittääkkään kokatessa, ettei naarmuja jää pintaan.
Kilinään ja kolinaan auttavat lautasaluset. Kristallinhohtoa-blogin Krista teki hienot Unikkomalliset sellaiset harmaasta huovasta. Tietysti tavallisetkin auttaa. Sen kikan opin silloin, kun meillä oli pieni lasinen ruokapöytä keittiössä (ettei tarvinnut aina olohuoneeseen asti lautaset kantaa).
Kivitasossa on monta hyvää puolta, tykkään. Yhdessä asunnossa oli puutasot. Kauniit kuin mitkä, jos et sotkenut vedellä tai muulla nesteellä. Itseäni se öljyäminen ja huoltaminen ei kiinnosta. Niin, en olekaan ajatellutkaan lautasalusia. Miksei! Pitääpä kurkata Kristan idea.
Kauniit pinnat. Jos itse valitsemaan pääsisi, niin valitsisin varmaankin myös kivipinnat ihan vaan helppohoitoisuuden vuoksi. Nykyiset puupinnat kaipaavat jatkuvaa huomiota ja niihin todellakin imeytyy vaikka mitä jos antaa mahdollisuuden 😀
Nopeus lienee valttia puutasojen kanssa. Yllättävän paljon sitä saa roiskittua keittiössä vettä sun muuta. Mutta kauniit ne on, ei voi muuta sanoa!
Yhdessä väliaikaisessa asunnossamme oli puutasot kylppärissä. Varsinkin se käsienpesualtaan ympärillä ollut ärsytti. Sain siihen aamukiireissä vaikka mitä jälkeä. Unohtui siis joskus siistiä se ennen lähtöä. Kaikki helppohoitoinen taitaa olla omaan mieleen..
Teidän keittiö on niin tyylikäs! Jos olisin nyt tekemässä keittiötä, niin luultavimmin valitsisin juuri kivitasot. Kuumankestävyys, hygienisyys ja tietysti ulkonäkö tärkeimpinä syinä.
Voi kiitos! Kivitaso ei todellakaan olisi huono vaihtoehto.
Kaunis keittiö teillä! Meillä on myös valkoiset kivitasot. Komppaan kaikkea kirjoittamaasi. Itse en nykyään kamalasti pidä (koko keittiöstämme, en ole itse saanut olla valitsemassa, kun muutimme, se oli jo tällainen ja melko juuri rempattu, joten eme koskeneet siihen), koska kiiltävää valkoista. Kärsin kiiltävästä ja joudun käyttämään niin paljon ikunan-/lasinpesuainetta keittiöön, että sekoan ;). Mutta paljon on nimenomaan tasoissa plussaa: kestävyys, leipominen, helppo puhdistaa…
Kiitos paljon! Kivitaso onneksi vielä miellyttää täällä 😁 (millään jaksaisi mitään remonttirumbaa) mutta aika kiiltelevä se pinta voi olla. Onkohan siinä jonkin verran vaihtelua nykyään, en ole tämän hetken kivitasovalikoimaan tutustunutkaan.
Meillä ollut kohta 19-v. 3,8 m pitkä kolmesta osasta tehty Bohus:n harmaa garaniittitaso, jossa yksi osa on levenee 45.astetta ja siihen on upotettu liesi. Niistä kohdista missä ruokaa on tehty eniten, näkyy pientä pinnan himmentymää kun sopivasti peilaa valoa vasten. Tärkeinta oli kuitenkin kestävän työtason saaminen keittiöön joka kestää kuumaa, kylmää, leivontaa, värjääviä nesteitä ja jopa teräviä esineitä. Aikanaan kivitasio tuli paljon tammista halvemmaksi.
Kuulostaa upealta👌 19 vuotta on jo hyvä ikä ja se, että näkyy pientä himmentymää ei pahalta kuulosta. Monta kertaa olisi saanut tammitasoa hoitaa jo tuona aikana. Meidän kivitaso täyttää kohta 10 vuotta. Edelleen niin tyytyväinen helppohoitoiseen valintaamme!