“Heräsin” vasta tänään siihen, että on naistenpäivä. Ristiriitaiset ajatukset koko päivästä. En ole pahemmin välittänyt saada kukkasia tai muuta naistenpäivänä. En tarvitse kukkaa sen takia, että olen nainen. Voisin mieluummin ottaa sanotaanko vaikka saman palkan kuin samaa työtä tekevä mieskollega. Ja milloin naistenpäivä muuten muuttui suklaarasioiden ja materiaalin päiväksi?
Naistenpäivän historiasta sen verran, että naistenpäivä on luotu tasa-arvon vuoksi. Naiset ovat vaatineet 1900-luvun alussa äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja työsyrjinnän lopettamista. Huh, naiset ennen minua ovat olleet kovia luita ilman oikeuksia. Luuletteko muuten, että mitään olisi tapahtunut, jos naiset eivät olisi näitä vaatineet?
Nyky-Suomessa naisten asiat ovat ihan hyvin. On koulutusta, töitä, voi tehdä mitä haluaa. Kääntöpuolena edelleen esimerkiksi on naisten kohtaama väkivalta. EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa lähes puolet on kokenut fyysistä väkivaltaa 15 vuotta täytettyään. Yli puolet henkistä väkivaltaa ja 24 % vainoa. (lähde: Naistenlinja.fi)
Minusta luvut ovat hurjia ja masentavia näin naistenpäivänäkin lukea. Toivoisin naistenpäivän edelleen tuovan epäkohtia esiin ja muistuttavan, että ruusulla ei asioita muuteta.
Koska naistenpäivän perimmäinen tarkoitus on hieman alkuajoista muuttunut, niin nykyään on ihan oikein kohottaa itsetuntoa ja löytää keinoja luottaa itseensä. Naiset, anteeksi nyt vain, ovat joskus hirveän hyviä epäilemään itseään. Ja aivan turhaan. Osaamme kaiken, kun luotamme itseemme. Minusta myös naisten toisilleen jakamat ylistystekstit naistenpäivänä ovat oikein. Tukea ja ystävyyttä tarvitaan aina. Ja liian harvoin sanomme ylisanoja toisista. Joskus pelkkä muistutuskin, että “sinä riität” riittää.
Ensi viikolla on tasa-arvonpäivä eli Minna Canthin päivä. Tätä päivää olen jostain syystä pitänyt tärkeämpänä, vaikka yhtä lailla naisten tasa-arvoa tässäkin pyritään edistämään. Minna Canth hykerryttää minua. On aikanaan aiheuttanut varmasti paljon pahennusta, siitä välittämättä, mutta samalla luonut uskoa naisiin, että meistä on muuhunkin kuin vain kotihommiin. Eipä sillä, kotihomma kuuluu elämään, mutta ei niitä nyt elämänsä alusta loppuun jaksa suorittaa, edes Minnan aikaan 1800-luvulla!
Minulla on yksi tytär. Olen pohtinut miten häntä opastan tässä elämässä ja mitä haluan hänen tietävän. Ei se aina ole niin helppoa, mutta yritän tukea häntä kasvamaan omaksi itsekseen. Kertoen, että hänellä on samat oikeudet ja samat velvollisuudet kuin kaikilla muillakin. Haluaisin hänen oppivan olemaan ylpeä itsestään, omista teoistaan ja iloitsevan elämästä. En halua kasvattaa häntä omaksi kuvakseni. Haluan hänen luovan oman tiensä, tukien parhaani mukaan. Kutsumuksensa voi joku päivä löytää opetuksen, hoidon tai kaupan alalta, vapaaehtoistoiminnasta tai vaikka eduskunnan hommista. Kaikki yhtä hyviä. Kunhan hän luottaisi itseensä ja siihen, että pärjää missä vain. Se, että on jotain sukupuolta ei määritä tai poissulje vaihtoehtoja elämässä.
Kansainvälinen naistenpäivä. Tänään 8.3. Ehkä se on ihan hyvä olla. Ainakin voimme pohtia sen tarkoitusta ja muistaa naisystäviämme, -sukulaisia ja -kollegoita positiivisin viestein. Ja tietenkin itseämme. Hyvää Naistenpäivää me ihanat! Otetaan ilo irti siitä mitä ennen meidän syntymää on saavutettu kovalla työllä eikä tuoteta pettymystä seuraaville. Me naiset pystymme mihin vain.
6 thoughts on “Mitäkö mietin naistenpäivästä?”
Veit sanat suustani: ruusuilla ja suklaarasioilla tasa-arvo asioita ei paraneta. Naistenpäivä ei ole monessa maassa edelleen mikään kukka-karkki juttu, mutta taistelua omista oikeuksista ja eloonjäämisestä.
Suomessa, kuten koko EU alueella, asiat ovat todellakin varsin hyvin. Tätä ei muusta maailmasta voi sanoa. Joten paljon työtä on vielä edessä.
Niinpä, valitettavasti työtä on vielä paljon monen monituisessa maassa.. ja tuntuu, että kurjemmaksi vain asiat menevät tietyissä paikoissa.
Itselläni on kaksi tytärtä. Saman oloisia toiveita ja ajatuksia on heidän suuntaansa ollut. Ilokseni olen saanut huomata että heistä on kehittynyt itsenäisiä ja pärjääviä nuoria naisia.
Meillä asiat ovat naisten osalta melko hyvin. Maailmalla monissa kulttuureissa asiat ovat paljon huonommin, jota on välillä vaikea ymmärtää tässä ajassa.
Kukkia ja suklaata en saanut, mutta en ole niitä koskaan kaivannutkaan tässä kohtaa.
Ihanaa ollut varmasti todeta, että he pärjäävät niin upeasti❤️ Jostain syystä sitä vähän murehtii millaiseen maailmaan oma tyttö kasvaa ja miten pärjää elämässään. Pitäisi vain luottaa, että pärjää ja toivoa, että osaa kääntyä kodinpuoleen, jos tulee isoja haasteita eteen. Suomessa naisena on ihan hyvä olla varsinkin, jos vertaa moneen muuhun.
Aivan loistava postaus, kiitos! Nyökkäilin erityisesti tässä kohdassa:
“Minulla on yksi tytär. Olen pohtinut miten häntä opastan tässä elämässä ja mitä haluan hänen tietävän. Ei se aina ole niin helppoa, mutta yritän tukea häntä kasvamaan omaksi itsekseen. Kertoen, että hänellä on samat oikeudet ja samat velvollisuudet kuin kaikilla muillakin. Haluaisin hänen oppivan olemaan ylpeä itsestään, omista teoistaan ja iloitsevan elämästä. En halua kasvattaa häntä omaksi kuvakseni. ” Juuri näin. Veit sanat sustani.
Kiitos Minna ❤️