Helppohoitoinen puutarha ja paahteinen rinnetontti

Kotimme puutarha on isohko, helppohoitoisilla kasveilla täytetty ja paahteisella paikalla. Hiki päässä rakennusaikana pohdin mihin sitä on ryhdytty. En ole puutarhanhoitajaihmisiä, mutta en silti ihan pelkkää kivikasaakaan halunnut takapihalleni. Kivi on kuulemma helppohoitoisin puutarhakasvi. Olen odotellut milloin innostus kasvien hoitoa kohtaan alkaisi, mutta se on vielä pysynyt jostain syystä loitolla. Ehkä hieman naiivisti ajattelin, että joku päivä puutarhanhoidosta voisi tulla vaikka harrastus. Kunhan se puutarhakärpänen ensin puraisisi. 

Olen nyt ollut 8 vuotta puutarhan omistaja. Kärpästä ei ole vielä näkynyt, mutta totta kai kauniista pihasta ja sen kasveista nautin. Ostaessamme tämän tontin, oli se täynnä vanhoja omenapuita. Ne olivat saaneet kasvaa miten sattuu hoitamatta todennäköisesti 15 vuotta ellei enempi. Omenat olivat rupisia ja rupusia. Kaikki puut jouduttiin kaatamaan valitettavasti ja pihan rakennus alkoi alusta. 

Turvauduimme mieheni kanssa ammattilaisen apuun, koska jyrkkä rinnetontti ja neliöt saivat ainakin meidän muuten suunnitteluun kykenevät aivot lyömään tyhjää. Suunnittelijalle oli toivomuksena vain tämä: yksi helppohoitoinen piha kiitos. 

Minun ja mieheni työt ovat aina painottuneet kesään. Kesä on sesonkia, jolloin painetaan töitä ja se näkyy muun muassa siinä miten paljon energiaa jää muihin hommiin. Esimerkiksi pihan hoitoon ei irtoa niin paljon paukkuja, kuin haluaisi. Joka vuosi ollaan vähän myöhässä lannoittamassa nurmikkoa ja leikkaamassa hedelmäpuita. Paras juttu millä olemme itseämme palkinneet ryhtyessämme omakotitalossa asujiksi on iisi piha. Tai niin iisi kuin siitä nyt näillä resursseilla oli mahdollista luoda. 

Puutarhamme kasvit

Mitä meidän piha ja puutarha sitten sisältää? Aloitetaan nurmikosta. Koko nurmikkoala on siirtonurmea, koska kerralla sai tasaisen ja tuuhean. Nurmikkoala on tasaista muutamia puita lukuun ottamatta, joten robottiruohonleikkuri hoitaa homman helposti itsestään. Tavallista ruohonleikkuria meillä ei siis ole. 

Rinnepihamme on paahteisen aurinkoisella paikalla. Kaikki kasvit on valittu sen mukaan, että kestävät kuumankin kesän olosuhteet. 

Rinnepihalle rakennettiin erilaisia ”kukkapenkkejä” eli muurikivillä toteutettuja kokonaisuuksia. Lähimmäksi muurikivien reunaa on istutettu tuivioita. Havukasvi, joka kestää kaikkea päällä kävelystä alkaen. Kauniin vihreä läpi kesän. Muutaman kukkapenkin reunamissa on myös lamohietakirsikkaa. Jäykät oksat matavat maata ja muuria pitkin, mutta kasvin lehdet ovat kivan tumman vihreät ja touko-kesäkuussa valkoiset kukat ovat todella kauniit ja tuoksuvat huumaavilta. 

Tuivioiden ja lamohietakirsikan taakse on istutettu mm. pallotuijia, kuunliljaa ja erilaisia angervoja. Vuonna 2014 kun piha ja puutarhamme rakentui, oli kuumin toukokuu sitten ties minkä. Joka ilta sadettimet huutivat pihallamme yrittäen pelastaa vasta istutettuja kasveja. Viikkotolkulla kestäneet jo toukokuussa alkaneet helteet saivat muutamia uhreja. Muun muassa tässä muurikiviä vasten paahteessa kuoli kolme pallotuijaa. Paikka näytti niin ankealta, että eihän se auttanut kuin lähteä ostamaan uusia kasveja. 

Vähän naurattaa vieläkin, koska en edes tiennyt mitä lähdin ostamaan. Seikkailin kasveja myyvän liikkeen pihalla katsellen ulkokasveja. Arvalla mukaan lähtivät ruusuangervot. Kerrankin arpaonni oli puolellani. Ne suorastaan rakastavat tätä kuumaa paikkaa. Väitän, että paljon helppohoitoisempaa pihakasvia ei ole, joka on kauniin näköinen ja kukkii. Punertavat lehdet ja kauniit kukat ilahduttavat minua vuodesta toiseen. Hoitotoimenpiteitä tarvitaan, eli leikkaan pensaat alas joka kevät. Muuten ne kasvavat liian korkeiksi, takana olevan muurin yli. Leikkauksen onnistun tekemään vähän liian myöhään joka kevät, mutta onneksi nämä kasvit eivät ole siitä hätkähtäneet. 

Helppohoitoisissa kuunliljoissa on omaa silmää miellyttävä valko-vihreä lehti. Lehdet näyttävät vuosi vuodelta tuuheammilta ja kuunliljan kukka on ilahduttavan korkea ja kaunis. Hoitotoimenpiteenä, jos jaksan, niin nyppään lopulta kuolleet kukanvarret pois. Niistä jää varsin rumasti töröttävä kellertävä varsi.

Monivuotisia sipulikasveja on ripoteltu kukkapenkkeihin jätti- ja ukkolaukan muodossa. Ihana pallomainen violetti kukka! Jossain vaiheessa kesää katkaisen vain kuolleen kukan varren pois. Myyrät eivät koske laukkojen sipuleihin, siinä on jotain heitä inhottavaa. 

Kasvi, josta en ole oppinut tykkäämään on poimulehti. Tämä kasvi ei tunnu tarvitsevan mitään kasvaakseen. Eli on helppohoitoinen ja kestävä. Kellertävä kukinta ja ne itse asiassa leikkaan pois, ettei vaan leviä enempää. Siirsin poimulehdet eräänä vuonna paraatipaikalta pihan perällä olevaan kukkapenkkiin, jossa mikään ei tunnu kasvavan hyvin. Kukkapenkin takana alkaa metsä ja lähellä on isoja puita. Olen ajatellut puiden vievän voiman näistä kasveista, vai mikähän se kuihduttaa kaiken tässä penkassa. Ylläripylläri, poimulehti kasvaa muina kukkina tässäkin maassa. 

Poimulehdet olivat aiemmin puutarhamansikan vieressä. Halusin laajentaa mansikkamaata, joten siksi kasvien siirto. Olin lukenut, että mansikkaa ei kannata yli viittä vuotta pitää samassa paikassa, samassa mullassa. No varmaan meillä tätä aletaan muuttamaan, ja onneksi voin sanoa mansikkamaan voivan paremmin kuin koskaan, vaikka mitään sille ei olla tehty. Iso sato joka vuosi kertakaikkisen maukasta ja siistinnäköistä mansikkaa. Olen sen verran perso marjoille, että tämän penkan yli vedän verkkoa lintuja karkottaakseni. On toiminut mukavasti. Eräänä vuonna jotenkin unohdin tämän mansikoiden jo ollessa isoja ja punaisia, niin johan alkoi kato käydä. Itse varaskin jäi verekseltään kiinni ettekä arvaa kuka. Ehei, ei ollut pihapiirissä maleksineet harakat tai rastaat. Iso valkoinen lokki se istui mansikkamaan vieressä ja popsi marjoja suihinsa. Enpä jotenkin tätä olisi uskonut näkeväni. 

Kaikkiin kukkapenkkeihin on laitettu kuorikatekerros. Pitää hienosti poissa rikkaruohot ja tekee maasta siistinnäköisen. Tykkään kovasti. 

Pihassamme on koivuangervoa muutamissa paikoissa. Aivan talon takana, naapurin rajan tuntumassa oli ongelmallinen kalteva koko talon pituinen kohta, johon jopa kiveä suunniteltiin. Onneksi laitoimme koivuangervoa, koska onhan se nyt kauniimman näköinen kuin pelkkä kivi. Kaltevuuden vuoksi siellä ei oikein ole kiva kävelläkään. Talvisin aina mietin, että mitenköhän ne angervot taas nousevat kukoistukseen, kun päällä on metritolkulla katolta tippunutta lunta. Ja hienostihan ne kukkivat ja voivat joka ikinen vuosi. Myös etupihan puolella. Ainoat pienemmiksi jääneet angervot löytyvät pihan perältä olevassa kukkapenkistä, jossa mikään ei kasva kunnolla. Paitsi se poimulehti.  

Hedelmä- ja marjasato

Aloitetaan sillä, että yksi omenapuu, vadelmapuskat ja mustaherukka on vuosien saatossa uusittu. Jänö popsi omenapuun ja ilmeisesti myyrä vei marjapuskien juuret mennessään. Tällä hetkellä kaikki nykyiset puut ja pensaat voivat kohtalaisen hyvin. Kaksi pientä omenapuuta tuottaa jonkin verran omenaa ja Aune-päärynäpuu tuottaa aivan hillittömästi päärynää, joka on makeaa. Rusakot eivät meidän päärynäpuusta tykkää, sitä ei tarvitse edes suojata talveksi. Luumu- ja kirsikkapuu tuottavat hedelmää, mutta yleensä linnut ovat minua nopeampia kirsikan kohdalla ja luumut eivät ihan älyttömän hyviä ole. Puiden kukinta tosin on kaunis. 

Toissa vuonna istutetut vadelma, pensasmustikka ja uusi mustaherukka tuottavat jonkin verran marjaa. Mustaherukka eniten ja tosi isokokoista, mutta suurena mustaherukan ystävänä on sanottava, että meillä oleva lajike ”Pohjan jätti” tuottaa kyllä aika pahanmakuista herukkaa. Olen ajatellut, että annan vielä pari vuotta kehittyä, mutta sitten vaihtuu. Haluan normaaleja, hyvänmakuisia mustaherukoita. Valkomarjaisia herukoita tuottava antaa kivan sadon. Joka vuosi sellaista pientä kirpeähkön makeaa marjaa. 

Mansikka ei ole yhtenäkään vuonna pettänyt ja marjamaata isonsinkin vastikään. Talomme takaa alkaa metsä, josta saadaan usein hieno sato metsämansikkaa. Lähimmät marjat kasvavat kivellä rajamme päällä. Pidän sitä suorastaan puutarhamme jatkeena.

Kesäkukkia ostan aina muutamaan ruukkuun ja esimerkiksi daaliat ovat helppohoitoisia ja minusta kauniita. Ruukkujen kanssa en ole liikaa innostunut, koska jonkun ne kukat on kasteltava. Kolmesta ruukusta vielä selviän.

Onhan puutarhassa aina jonkinlaista laittoa, kuten ne hedelmäpuiden ja tiettyjen pensaiden leikkaaminen. Trimmerillä siistiminen, voikukkien kiroaminen ja suojaustoimenpiteet luonnoneläimiä vastaan kesällä ja talvella. Mutta muuten koen pääseväni aika helpolla pihan ja puutarhan hoidossa. Jatkossa olen ajatellut mennä ihan tällä samalla linjalla.