Kolme kuvaa kesäkuulta – matkoja ja metsäpaloja

Kesäkuussa menoja taisi olla saman verran kuin alkuvuonna yhteensä. Ja se kelpaa. Kesällä on aina jotenkin ylienerginen olo, niin jaksaa tiukempaakin aikataulua. Samalla lailla tässä siis töissä käydään kuin ennenkin ja airbnb teettää oman työnsä, mutta vapaa-aikaan riittää sitten touhua ja tekemistä.

Kolme kuvaa kesäkuulta on alkuvuonna alkanut haaste, jossa listataan joka kuukauden lopussa sen kuun yksi arkinen hetki, huippuhetki ja ei mennyt niin kuin strömsössä-hetki. Edelleen mukava haaste, johon otan osaa mielelläni. Listaan alas myös muita blogeja, jotka mukana tässä.

ARKINEN HETKI

Hymyssä suin esittelen arkinen hetki kuvani. Ja se on se, että kesä on tullut kotikaupunki Savonlinnaan. Se tarkoittaa sitä, että arkemme hieman muuttuu. Esimerkiksi tänään alkaneen heinäkuun aikana täällä on kymmenkertaisesti enemmän väkeä kuin muina kuukausina. Se tarkoittaa sitä, että kylä on täynnä ohjelmaa, aktiviteetteja, ravintoloita, palveluita, taidetta ja kulttuuria. Kesäkuussa tämä kaikki jo alkaa ja kerkisin kesäkuun puolella jo parissa kesäravintolassa piipahtaa, on käyty uusissa kesäkaupoissa, olen vienyt lapsia huvituksiin ja kuullut oopperalaulua näyttelyn avajaisissa jne. Päivät toisensa jälkeen ovat tällaisia, jos niin haluaa. Ja minähän haluan.

Kesän arki tuntuu aina paljon jännittävämmältä kuin talven arki. Älkääkä ymmärtäkö väärin; on tavallaan ihanaa, että meno hidastuu talvea kohden, koska en ehkä jaksaisi ympäri vuoden kestävää hulabaloota. Hiljaisen kauden jälkeen Savonlinnan kesä tuntuu taas raikkaalta ja siihen sukeltaa mielellään sekaan.

HUIPPUJUTTU

Kesäkuun alussa oli taas vanhemman lapseni musiikkileiri Joutsenossa. Lähdin nuoremman lapsen kanssa loppuviikoksi sinne mukaan, koska pitihän se lapsi hakea sieltä kotiin kuitenkin. Muusikonalku soitteli päivät pitkät, joten minä ja juniori kiersimme naapuripitäjiä Imatraa ja Lappeenrantaa.

Nuorimmaiseni näki ensimmäistä kertaa Imatran kosken kuohut ja oli täysin lumoutunut. Niitä ihailtiin ja pitkään. Käveltiin maisemareittiä, katseltiin että kuunneltiin pauhuja. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, että “Mennään Imatralle!!”. Koska meillä se perjantai-aamupäivä oli vielä vapaa, niin ajoin uudestaan Imatralle ja samat reitit ja kuohut ja kohinat ihailtiin. Myöhemmin juniori jaksoi kertoa ihmiselle toisensa jälkeen olleensa kaksi kertaa Imatralla.

Perjantai-iltapäivä päättyi leiriläisten konserttiin, jossa muusikonalkumme soitti My heart will go on pianolla opettajan tukemana ja toinen nuori muusikko soitti rinnalla selloa. Oli kaunista.

Huippuhetki tämä reissu oli siksi, että molemmille lapsille oli tärkeitä hetkiä. Vanhempi lapsi vähän itsenäistyi ja rohkaistui monessa asiassa kulkiessaan leirillä itse ja huomaamalla omat taitonsa. Nuoremman kanssa oli mukava ihan kaksistaan matkailla ensimmäistä kertaa ja meillä oli hauskaa. Hyvin alkoi siis kesäkuu!

EI MENNYT NIIN KUIN STRÖMSÖSSÄ -HETKI

Olimme yksi ilta koko perhe palaamassa kyläilemästä vesijetillä ja järvellä näkyi jo kauas savua. Aluksi ei oikein tiennyt mistä se tulee ja taisin siinä sanoakin, että mitähän sinne kotiin jäi päälle. Onko torppa tulessa? Aika pian siinä kännykän puskaradion avatessa selvisi, että meilläpäin tosiaan palaa. Oli kuumia päiviä pidellyt ja luonto oli aika kuivaa. Palokunta sammutti pois tulipalon ja seuraavana päivänä kävimme katsomassa. Tulipalo oli ollut talomme takana sijaitsevassa pienessä metsässä, metsäpalo siis. Ei ihan kotimme rajalla ja varmaan epätodennäköistä, että olisi voinut levitä vaikkapa meille asti, mutta tulihan siinä taas mieleen, että ei se kuivana aikana kovin kummoisia tulitikkuleikkejä vaadi, että tulipalon saa aikaan. Komea oli savun haju kun paikalla ihmeteltiin, aika laajalti oli palanut, (en kunnon kuvia tajunnut ottaa) ja onneksi se kerittiin sammuttaa ennen pahempaa leviämistä.

Että näin, kesäkuun seikkailut ovat nyt takanapäin ja uusia kohden. Tähän blogihaasteeseen saa muutkin osallistua ihan vapaasti. On mukava lukea erilaisia tarinoita ihmisten arjesta ja mielellään mainitsen täällä kaikki, jotka osallistuvat. Kerro siis, jos olet mukana!

Tässä alkuvuoden postaukseni haasteeseen liittyen:
Kolme kuvaa helmikuulta
Kolme kuvaa maaliskuulta
Kolme kuvaa huhtikuulta
Toukokuun huiput ja ei niin huiput hetket

Kolme kuvaa haasteessa mukana:
Kuvahaasteen aloittajataho eli Via Per Aspera Ad Astra sekä Tähän on tultu ja Sinun hyvä elämä-blogi.

10 thoughts on “Kolme kuvaa kesäkuulta – matkoja ja metsäpaloja

  1. Mä olen oikein alkanut odottaa näitä haastepostauksia, tykkään! Mukavia hetkiä ja kuvia, vaikka kaikki ei aina menekään kuin Strömsössä… Ikävä juttu tuo palo.

    1. Joo, näitä on mukava lukea, kiitos sinunkin osallistumisen. Tämä oli Nadinelta hieno haaste!
      Jännästi joka kuuhun jotain ei niin onnistunutta löytyy. Milloin itse aiheutettuna, milloin jonkun muun.

  2. Kaunis kaupunki ja kaupunkinäkymäkin niin kesällä kuin talvella. Siitä on hetki aikaa kun on viimeksi käynyt.
    Joskus teinivuosina kylillä meni paljon paloautoja. Siihen aikaan oli tapana mennä perään pällistelemään. Ja niin silloinkin, päädyin kotitalon pihaan. Omassa kodissa oli päässyt tuli irti tai ainakin vahvasti kytemään. Keittiön roskikseen oli mennyt tupakan tumppi joka sytytti. Oltiin salaa tupakalla kavereitten kanssa (salaa sisällä tupakalla????) ja tyhjennettiin tuhkakuppi keittiön roskikseen. Ei käynyt pahasti, enempi savuvahinkija, mutta oppi kerralla monta asiaa.

    1. Näitä maisemia jaksaa katsella.
      Voihan villi nuoruus, säikäytti varmaan. Nuorten ideat ei aina ole niitä parhaimpia ideoita, ainakaan omani. Onneksi mitään ei sattunut!

  3. Kesä kaunistaa kummasti luontoa, ihmisiä ja kaupunkeja. Tekee mieli hymyillä koko ajan (vai ovatko aurinkolasit unohtuneet kotiin?) ja ajatella positiivisesti.

    Ihania kuvia Savonlinnasta ja Imatrasta. Kesällä todellakin jaksaa enemmän, kesä-draivi kai.

    Metsäpaloista varoitetaan nyt koko Euroopan alueella, kun sateita oli poikkeuksellisen vähän tänä vuonna. Onneksi siinä tulipalossa ei käynyt pahasti.

    1. Kyllä, kesä kaunistaa ja kesä-draivi todellakin on olemassa. Otan siitä ilon irti!

      Metsäpalojen kanssa ei ole leikkiminen. Kamalaa lukea uutisista isoista paloista, joita syttyy joka kesä mm. Etelä-Euroopassa. Ehkä jotain hyvää näissä “monettako päivää taas on kestänyt”-kesäsateissa on..

  4. Oooh, kesäinen Savonlinna ja sen ympäristö, siellä silmä ja mieli lepää 🙂

    Aika pläntti oli palanut. Siitä johtui mieleeni suurin ikinä näkemäni metsäpaloalue. Aikanaan myytiin sahalaitoksen konekanta Swazimaahan palaneen sahalaitoksen paikalle. Käytiin paikalla katsomassa ennen toimitusta, jotta kaikki on OK. Palanutty eugalyptys metsää oli silminkantamattomiin. Paikka paikoin oli jo istutettu uutta, mutta mustunutta runkoa oli kilometritolkulla ja joka suuntaan.

    Mikä “huvittavinta” paikallinen “tielaitos” siivosi tienpientareilla kasvavaa heinää toholla (poltin, jossa on liekki), eli poltti heinää pois tiensivulta sen sijaan, jotta olisi niittänyt sen.

    Ajattelin, jotta vesurikauppiaalle olisi hyvät markkinat. Oli sen verran hidastakin tulen kanssa, jotta vesurilla työ olisi jo tehty ennen kuin liekin kanssa leikkijät olivat edes neljänneksen edenneet.

    1. Savonlinnassa kelpaa kyllä olla!

      Varmaan ollut aikamoinen näky se metsäpalo. Tietenkin, jos siellä huidotaan noin muutenkin tohojen kanssa, niin ei varmaan ensimmäinen eikä viimeinen metsäpalo.😬

    1. Kesällä meno saattaa vaan yltyä! Jospa nyt heinäkuussa saisit rauhallisempiakin hetkiä, niin kerkiäisi vähän hengähtää ja todeta, että ihana kesä on täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *